Taustaa

Lintuatlaksen pesimisvarmuusindeksit

Lintuatlaksessa on käytetty seuraavia pesimävarmuusindeksejä. Indeksien 6-8 yhteydessä on voinut käyttää myös tarkempia kaksinumeroisia alaindeksejä. Samoja indeksejä on käytetty kaikissa kolmessa atlaksessa.

A.  Epätodennäköinen pesintä (indeksi 1)

  • 1. Havaittu laji paikallisena pesimäaikaan, mutta lähes varmasti se ei pesi ruudussa. Luokkaan 1 luetaan ruudulla muuttomatkalla useaksi päiväksi pysähtyneet linnut, selvästi pesimättömät kiertelijät tai nuoret linnut, mutta ei ylimuuttavia tai muutolla lyhytaikaisesti lepäileviä lintuja.

B. Mahdollinen pesintä (indeksit 2–3)

  • 2. Havaittu yksittäinen lintu kerran (esim. laulava tai soidinääntelevä koiras) lajille sopivassa pesimäympäristössä, ja lajin pesintä ruudussa on mahdollista. Paikalla on joko käyty vain kerran tai lintu on tavattu vain kerran useista käynneistä huolimatta.
  • 3. Havaittu pari kerran sopivassa pesimäympäristössä, ja lajin pesintä ruudussa on mahdollista.

C. Todennäköinen pesintä (indeksi 4–6, alaindeksit 61–66)

  • 4. Havaittu laulava, soidinmenoja esittävä tai muuten samalla paikalla (eli pysyvällä reviirillä) oleskeleva koiras eri päivinä.
  • 5. Havaittu samalla paikalla oleskeleva naaras tai pari eri päivinä.
  • 6. Havaittu lintu tai pari
    • 61: käymässä useasti todennäköisellä pesäpaikalla (esim. laskeutuvan säännöllisesti samaan paikkaan ruoikkoon tai saareen)
    • 62: rakentamassa pesää (kaivamassa tai hakkaamassa pesäkoloa, kuljettamassa pesänrakennusmateriaalia, tms.)
    • 63: varoittelemassa, koska pesä tai poikue on ilmeisesti lähistöllä
    • 64: näyttelemässä siipirikkoa tai muulla tavoin houkuttelemassa havainnoijaa pois ilmeisen pesän tai poikueen luota
    • 65: hyökkäilemässä tai muulla tavoin käyttäytymässä uhkaavasti havainnoijaa kohtaan (esim. pöllöt ja tiirat).
    • 66: Nähty pesä, jossa samanvuotista rakennusmateriaalia (esim. petolintujen koristellut pesät) tai ravintojätettä; ei kuitenkaan varmaa todistetta munista tai poikasista.

D. Varma pesintä (indeksit 7–8, alaindeksit 71-75 ja 81-82)

  • 7. Havaittu epäsuora todiste varmasta pesinnästä:
    • 71: nähty pesä, jossa on pesitty samana vuonna, koska siinä munia tai niiden kuoria, jätteitä poikasista, sulkatuppien "hilsettä", tms.
    • 72: havaittu linnun menevän pesään tai lähtevän pesästä tavalla, joka selvästi viittaa pesimiseen (ei kuitenkaan nähty munia tai poikasia; esim. koloihin tai korkealle pesivät lajit)
    • 73: havaittu juuri lentokykyiset poikaset tai untuvikot, jotka voidaan katsoa syntyneiksi ruudun alueella
    • 74: havaittu emo kantamassa ruokaa poikasille tai poikasten ulosteita; pesän voidaan katsoa olevan ruudun alueella
    • 75: nähty pesässä hautova emo.
  • 8. Havaittu suora todiste pesinnästä:
    • 81: kuultu poikasten ääntelevän pesässä (esim. koloihin tai korkealle pesivät lajit)
    • 82: nähty pesä, jossa munia tai poikasia.

Miten ruutujen selvitysasteet on laskettu?

Atlasruudun selvitysaste lasketaan painotettuna pesimävarmuussummana ruudussa havaituista lajeista. Laji, josta on todettu varma pesintä antaa eniten painoa ja saa arvon 3; laji, josta on todettu todennäköinen pesintä saa arvon 2; ja laji, josta on todettu mahdollinen pesintä saa arvon 1. Ruudun selvitysasteeseen vaikuttaa siis sekä lajimäärä että kunkin lajin pesinnän varmuus. Esimerkiksi: 15 varmaa pesimälajia, 10 todennäköistä pesimälajia, ja 12 mahdollista pesimälajia antavat ruudulle painotetun summan 77. Sama summa koostuu myös esimerkiksi 25 varmasta pesimälajista, viidestä todennäköisestä, ja 17 mahdollisesta pesimälajista.

Selvitysasteluokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, satunnaisahavaintoja, ja ei havaintoja ovat luokittelutyökaluja, joilla lähinnä havainnollistetaan kartoilla eri väreillä kartoituksen tehokkuutta. Luokille on määritelty raja-arvot ja ruudun painotetun pesimävarmuusindeksisumman perusteella määräytyy mihin luokkaan ruutu sijoittuu. Esimerkiksi: jos eteläisen Suomen ruudussa selvitysasteluokan hyvä alaraja on 254 ja yläraja 290, sijoittuu esim. summalla 250 luokkaan tyydyttävä ja summalla 301 luokkaan erinomainen. Selvitysasteiden luokkarajat ovat matalampia maan pohjoisosissa kuin eteläosissa, koska potentiaalisten lajien määrä yleisesti ottaen laskee pohjoista kohden mentäessä. Ruutujen selvitysasteita määriteltäessä on otettu myös huomioon maa-alan vähäisyys ns. rannikkoruuduissa (= sellaiset ruudut, joissa on vähintään 20 km2 vettä). Lisäksi yksittäisiin ruutuihin on tehty tapauskohtaista hienosäätöä selvitysasteiden luokkarajoissa, sillä kaikkiin ruutuihin ei kaavamainen laskentatapa sovellu. Selvitysasteiden määrittely tehtiin toisen atlaksen (1986–89) aikaan, ja tarkempi selvitys aiheesta löytyy kirjan Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen ym. 1998) liitteestä 1 (s. 514 lähtien).