Lintuatlaksen tavoitteena on selvittää Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet sekä tutkia lajien levinneisyyksien muutoksia. Lintulajien esiintymistieto kerättiin 10x10 km2 ruuduista koko Suomesta vuosina 2006–2010. Kyseessä on kolmas valtakunnallinen lintuatlas.
Lintuatlaskartoitus on osa luonnon monimuotoisuuden seurantaa. Atlaksen päämääränä oli selvittää Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet. Hankkeessa kerättyä uusinta tietoa pesimälinnustosta voidaan yhdistää Suomessa aiemmin kerättyyn mittavaan lintutietoon sekä muuhun ympäristötietoon. Erityisen tärkeän vertailuaineiston tässä hankkeessa muodostavat Suomessa aiemmin toteutetut kaksi lintuatlasta (ensimmäinen atlas 1974–79; Hyytiä ym. 1983 ja toinen atlas 1986–89; Väisänen ym. 1998).
Lintuatlashanke perustui laaja-alaiseen yhteistyöhön linnustonseurantaa ja lintututkimusta harjoittavien laitosten, järjestöjen, tutkijoiden sekä harrastajien kesken. Linnut ovat eräs maamme parhaiten tunnetuista ja tutkituista eliöryhmistä, joita koskeva tietomme on kansainvälistä huipputasoa. Suomessa on lintututkijoiden lisäksi laaja, asiantunteva ja hyvin organisoitunut lintuharrastajakunta.
Viittaaminen tuloksiin
Tämä on kolmannen lintuatlaksen lintuatlaksen virallinen tulossivusto. Tuloksia ei ole julkaistu kirjana. Tulossivustoon voi viitata seuraavalla tavalla:
Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. <http://atlas3.lintuatlas.fi> (viitattu [päivämäärä]) ISBN 978-952-10-6918-5.
Palaute
Palaute on tervetullutta mm. seuraavien kanavien kautta:
- Sähköpostitse (sisältö)
tai (sivusto) - Palautelomakkeella
- Twitterissä
Kuvassa mehiläishaukka, huuhkaja, pikkuvarpunen, harakka, lapasotka, kuningaskalastaja, koskikara, valkoselkätikka, tylli, merimetso, viiksitimali, sirittäjä, riskilä ja lapintiira. Kuvaajien tiedot lajisivuilla.