« »

Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum)

SV: Busksångare, EN: Blyth's Reed Warbler

kuva tästä lajista

Viitakerttusen pääasiallinen levinneisyysalue sijaitsee Aasiassa maamme itä- ja kaakkoispuolella. Suomessa laji esiintyy levinneisyysalueensa länsilaidoilla, ja se puuttuu esimerkiksi jo Ruotsin pesimälajistosta. Viitakerttunen on levittäytynyt Venäjältä kohti Eurooppaa pikku hiljaa 1900-luvun aikana. Meillä viitakerttusia pesii melko harvalukuisena maan eteläosissa levinneisyyden painottuessa kaakkoon. Tyypillistä viitakerttusen pesimäympäristöä Etelä- ja Keski-Suomessa ovat mm. viljelymaiden, umpeen kasvavien hylättyjen peltojen, ja rehevien (villiintyneiden) puutarhojen pensaikkomaastot, joissa monesti on mm. pajukoita, tuomia, vadelmapensaita ja horsmapöheikköjä. Muista kerttusistamme poiketen viitakerttunen välttää kosteita ympäristöjä, kuten ruovikoita tai vesistöjen laitamien märkää kasvillisuutta.

Viitakerttunen on meillä kaakkoinen tulokas, josta ensimmäinen varmistettu havainto maamme nykyisten rajojen sisältä on Savosta v. 1930 (Karjalan kannaksella ja Laatokan ympäristössä lajista on havaintoja jo 1800-luvun lopulta). 1900-luvun puolivälistä alkaen viitakerttunen alkoi levittäytyä Kaakkois-Suomesta kohti länttä ja luodetta. Länsirannikon se saavutti 1960-luvulla. Levinneisyysalueen laajeneminen ja kannan kasvu ovat jatkuneet tämän jälkeenkin. Levittäytymisen syyksi on epäilty ainakin sopivien pesimäympäristöjen runsastumista ihmistoiminnan seurauksena. 1950-luvun puolivälissä maassamme arvioitiin pesivän vain 30–40 paria viitakerttusia ja 1980-luvun alkupuolella 2 000–3 000 paria. Nykykannan kooksi arvioidaan 5 000–15 000 paria.

Atlaskartoitukset todentavat viitakerttusen levinneisyysalueen laajenemisen jatkuneen viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Uusimmassa atlaksessa lajista todennettiin pesintään viittaavia havaintoja noin 1 500 atlasruudusta (39 % kaikista ruuduista), kun kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa luku oli noin 800. Erityisen selvästi levinneisyysalue on laajentunut ja yhtenäistynyt maan länsiosissa – ja kohti pohjoista, jossa levinneisyyden pohjoisraja sijaitsee nyt noin Oulun leveysasteilla.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma1975,1 %
Todennäköinen80420,8 %
Mahdollinen49912,9 %
Yhteensä150038,8 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta