« »

Viirupöllö (Strix uralensis)

SV: Slaguggla, EN: Ural Owl

kuva tästä lajista

Viirupöllö on tyypillinen taigan pesimälintu. Sen levinneisyysalue ulottuu Skandinaviasta Venäjän kautta Tyynelle valtamerelle saakka. Suomessa se on yleisin etelä- ja keskiosissa maata. Viirupöllö viihtyy etupäässä vanhoissa havu- ja sekametsissä, mutta ei kaihda asettua asutuksenkaan liepeille. Pesäpaikkana voi olla luonnonkolo, vanha petolinnun pesä tai pönttö.

Vuodesta 1982 käynnissä olleen valtakunnallisen petolinturuutuseurannan mukaan viirupöllöllä menee suomalaismetsissä hyvin, sillä kanta on kasvanut noin yhden prosentin vuosivauhdilla. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa laji todettiinkin elinvoimaiseksi. Suomessa pesii noin 3 000 paria.

Pääosa viirupöllöistämme pesii Oulu–Joensuu -linjan lounaispuolella, eikä tähän alueeseen ole juuri tullut muutoksia eri atlaskartoitusten välillä. Viirupöllöruutujen (vähintään mahdollinen pesintä) lukumäärä on yli kaksinkertaistunut ensimmäisen ja kolmannen atlaksen välillä (I: 732; III: 1 622). Aukkopaikat ovat siis täyttyneet ja kokonaan viirupöllöttömiä ruutuja on enää harvakseltaan. Ainoan poikkeuksen tekee Lounais-Suomi, jossa viirupöllöjä on koko ajan ollut niukalti.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma105127,2 %
Todennäköinen2506,5 %
Mahdollinen3238,4 %
Yhteensä162442 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta