« »

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)

SV: Sparvuggla, EN: Pygmy Owl

kuva tästä lajista

Varpuspöllö pesii Keski- ja Pohjois-Euroopassa ja siitä itään kapealla vyöhykkeellä aina Tyynellemerelle saakka. Suomessa sen levinneisyys ulottuu yhtenäisenä noin Oulun korkeudelle saakka, mutta sitä tavataan myös pohjoisempana. Varpuspöllö viihtyy järeissä havupuuvaltaisissa metsissä, joissa on tarjolla vanhoja tikankoloja pesäpaikoiksi.

Vuonna 1982 käynnistyneen petolintuseurannan aikana varpuspöllö on runsastunut, vaikka ilmeistä on, että pöllöjen määrä saattaa vaihdella rajusti myyrätilanteen mukaan. Maamme varpuspöllökannaksi on arvioitu noin 5 800 paria. Uhanalaistarkastelussa vuonna 2010 varpuspöllökanta todettiin elinvoimaiseksi.

Ensimmäisessä atlaskartoituksessa varpuspöllöstä tehtiin pesintään viittaavia havaintoja 366 ruudussa, toisessa atlaksessa vastaava luku oli 394. Toisen ja kolmannen atlaksen välillä havaintoruutujen määrä lähes nelinkertaistui, sillä kolmannessa atlaksessa pikkupöllön toimet viittasivat vähintään mahdolliseen pesintään yli 1 400 ruudulla! Tästä ei kuitenkaan tule vetää suoraan sitä johtopäätöstä, että varpuspöllön levinneisyys olisi samassa suhteessa laajentunut. Näin siksi, että kahden viimeisen atlaksen välisenä aikana varpuspöllö on saatu pesimään pöntössä, ja pönttöjä on viety metsiin tuhansia kappaleita. Pöntöissä olevat pesät tulevat tietenkin helpommin löydetyiksi kuin hankalissa luonnonkoloissa kaukana teistä sijaitsevat pesät. Kolmannen atlaksen aineiston mukaan varpuspöllö on yleisin Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla sekä osassa Keski-Suomea.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma58615,2 %
Todennäköinen42110,9 %
Mahdollinen42411 %
Yhteensä143137 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta