« »

Varpunen (Passer domesticus)

SV: Gråsparv, EN: House Sparrow

kuva tästä lajista

Varpusen luontainen levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euraasiaa sekä osan Pohjois-Afrikkaa. Ihminen on lisäksi siirtänyt varpusia ainakin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Australiaan ja Afrikan eteläosiin. Varpunen on oletettavasti yksi maailman runsaslukuisimmista ja laajimmalle levinneistä lintulajeista. Suomessa varpusta esiintyy lähes koko maan alueella. Maan eteläpuoliskossa levinneisyys on jotakuinkin yhtenäinen, pohjoisessa taas huomattavan harva. Varpunen pesii ihmisen seuralaisena niin kaupungeissa, taajamissa kuin maaseudullakin. Pesän varpunen tekee useimmiten rakennuksen tai muun rakenteen koloon, pikkuvarpusen tapaan pönttöön taas äärimmäisen harvoin. Maaseudulla varpusta vetävät puoleensa karjapihat, navetoiden ympäristöt ja laitumet, joista löytyy runsaasti ravintoa. Talvisin varpuset käyvät hanakasti ruokintapaikoilla, jos sellaisia on lähistöllä. Ne ovat hyvin paikkauskollisia eivätkä ilmeisesti liiku kovin kauaksi edes ravinnonhakuun.

Yhdistetyn piste- ja linjalaskenta-aineiston perusteella varpunen on taantunut noin puoleen jaksolla 1983–2010. Taantuman suuruuteen tulee suhtautua pienellä varauksella, sillä linjalaskennoissa kaupunkien parhaat varpustihentymät eivät ilmeisesti tule kovin edustavasti tavoitetuksi. On nimittäin viitteitä siitä, että varpunen on taantunut kaupungeissa vähemmän kuin maaseudulla. Joka tapauksessa varpusmäärät ovat vähentyneet, ja tuore kannanarvio on n. 240 000 paria (vaihteluväli 200 000–300 000 paria). Joitakin vuosikymmeniä sitten kanta oli lähempänä 600 000 paria. Varpusen taantuma on viljelysseuduilla liitetty – kottaraisen tapaan – karjan ja sitä myötä navettamiljöiden ja laidunten vähenemiseen. Myös maatalojen pihapiirien yleinen siistiytyminen (vähemmän ruokaa) sekä rakennuskannan uudistuminen (vähemmän pesäkoloja) ovat saattaneet osaltaan olla kiihdyttämässä taantumaa. Pikkuvarpusen räjähdysmäisen runsastumisen myötä on välillä esitetty spekulaatioita siitä, että varpunen kärsisi lajienvälisessä kilpailussa. Etelä-Suomen peltolintututkimuksissa on ilmennyt, että ainakaan pesäpaikoista ei kilpailua esiinny, ja muutenkin lajit asuttavat sopuisasti samoja alueita. Peltolintujen kartoituslaskentojen perusteella varpuskannat ovat 2000-luvun aikana kääntyneet jonkin verran kasvuun ainakin Etelä-Suomessa.

Varpusen levinneisyysalue maassamme ei näytä merkitsevästi muuttuneen viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen. Kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa laji esiintyi noin 62 %:ssa kaikista ruuduista, uusimmassa atlaksessa luku oli noin 59 %. Vaikka varpunen on taantunut, on laji helposti havaittava ja paikoin vielä runsas. Siksi se päätyy atlasruudun lajistoon niilläkin alueilla, joilla parimäärät ovat huomattavasti vähentyneet.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma189349 %
Todennäköinen2135,5 %
Mahdollinen1814,7 %
Yhteensä228759,2 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta