« »

Urpiainen (Carduelis flammea)

SV: Gråsiska, EN: Redpoll

kuva tästä lajista

Urpiainen on levinnyt laajalle alueelle Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Urpiaisesta on erotettu useita alalajeja, joista Suomessa tavataan yleisesti nimialalajia sekä harvinaisena viimeaikaisena tulokkaana eteläisempää cabaret-alalajin ns. ruskourpiaista, jolle mm. Brittein saarilla on annettu jopa oma lajistatus. Yleisesti urpiaista tavataan pesivänä koko maassa, mutta kanta on tihein Keski- ja Tunturi-Lapissa sekä harvin etelässä.

Voimakkaat kannanvaihtelut ovat tyypillisiä urpiaiselle, jonka esiintymiseen vaikuttaa sekä koivun että kuusen siemensato. Vaellusmatkat ravinnon perässä voivat olla pitkiä ja Suomessa rengastetusta urpiaisesta on rengaslöytö mm. Kiinasta. Pitkäaikaisessa kannankoossa ei näy selkeää suuntausta suuntaan tai toiseen. Pesimäkannan kooksi on arvioitu noin puoli miljoonaa paria, mutta kanta vaihdellee rajojen 200 000–800 000 sisällä. Urpiaiskannan on todettu olevan tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa elinvoimainen.

Urpiaisen levinneisyysmuutokset ovat tuoreimman atlaksen yksi mielenkiintoisimpia ilmiöitä. Lajin levinneisyys on pysynyt maan pohjoispuoliskossa samanlaisena, mutta kanta on voimakkaasti harventunut Keski- ja Itä-Suomessa verrattuna edellisten atlasten havaintoihin. Sen sijaan Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan alueella pesimätiheydet ovat selkeästi nousseet. Tarkempi pesimäaikainen tarkastelu on paljastanut, että ainakin osa Lounais-Suomessa pesivistä urpiaisista on ns. ruskourpiaisia. Kolmannen atlaksen havainnot tukevatkin käsitystä, että ruskourpiainen on levittäytymässä Suomeen valloitettuaan tätä ennen viime vuosikymmenten aikana Ruotsin ja Norjan eteläosat. Osa lounaan pesimäkannasta on kuitenkin nimialalajin näköisiä yksilöitä, ja alalajit risteytyvät ilmeisesti alueella. Atlaksen tulokset osoittavat kuitenkin, että nimialalajin levinneisyys olisi vetäytynyt selkeästi ainakin Keski- ja Itä-Suomen alueella pohjoiseen. Tällä alueella kanta ollut kuitenkin niin harva, ettei laaja-alainenkaan taantuminen näy ainakaan vielä koko valtakunnan kannan vähenemisenä. Lajin kannankehitystä ja alalajirakennetta olisi kuitenkin syytä seurata tarkasti lähiaikoina.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma71218,4 %
Todennäköinen48312,5 %
Mahdollinen85022 %
Yhteensä204552,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta