« »

Uivelo (Mergellus albellus)

SV: Salskrake, EN: Smew

kuva tästä lajista

Uivelo on euraasialainen taigan pohjoisosien laji. Euroopassa uiveloita pesii Suomen ja Ruotsin Lapissa. Laji suosii matalia runsaan kasvillisuuden järviä, mutta viihtyy myös karummilla järvillä, jokisuvannoissa ja suoallikoissa. Uivelo pesii koloon, minkä tähden reviiriltä täytyy löytyä puunkolo tai uuttu. Paikoilla, joissa pesäkolot ovat vähissä, uivelot voivat pesiä samaan koloon telkän kanssa, mutta varsinaiset telkän ja uivelon risteymät ovat sangen harvinaisia.

Maamme uivelokannan koosta 1900-luvun eri vuosikymmeniä ei ole kovin tarkkaa tietoa kattavan laskentatiedon puuttuessa, mutta se tiedetään, että laji runsastui 1950-luvulta alkaen, ja mm. 1970-luvun lintuatlaksessa sekä lentolaskennoissa sitä löydettiin odotettua runsaammin. Pesimäkannan koon ja mahdollisten kannanvaihteluiden arviointia vaikeuttaa se, että uivelon levinneisyysalueeseen kuuluu vähän retkeiltyjä erämaaseutuja. 1980-luvun lopulla maamme uivelokannan kooksi arvioitiin 1 500­–2 000 pesivää paria (1950-luvun aliarviot olivat luokkaa 100 paria). Nykyinen pesimäkanta lienee 2 000–3 000 paria.

Myös atlaskarttojen perusteella on syytä olettaa uivelon runsastuneen viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Uusimmassa atlaksessa lajista tehtiin pesintään viittaavia havaintoja n. 750 atlasruudussa, joista tosin osa maan eteläosien havaintopisteistä koskenee kevätmuutolta kierteleviksi jääneitä pesimättömiä lintuja. Kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa lajin havaintoruutujen määrä oli n. 350.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma2025,2 %
Todennäköinen1694,4 %
Mahdollinen3679,5 %
Yhteensä73819,1 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta