« »

Tunturikiuru (Eremophila alpestris)

SV: Berglärka, EN: Shore Lark

kuva tästä lajista

Tunturikiuru esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla arktisilla alueilla sekä etelämpänäkin vuoristoalueilla. Suomessa tunturikiuru on tätä nykyä erittäin harvalukuinen pesimälaji. Toista oli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin lajin kerrotaan olleen yhtä runsas tunturialueilla kuin lapinsirkku ja pulmunen. Tunturikiurun taantuma maassamme alkoi 1950- tai 1960-luvun aikana. Pesimäkannan romahdus havaittiin parhaiten Etelä-Suomessa muuttoparvien pienenemisenä, joka jatkui aina 1970-luvun jälkipuoliskolle asti. Laji luokiteltiin maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi pesimälajiksi jo 1980-luvulla, ja samassa luokassa se on uusimmassakin (v. 2010) eliölajiemme uhanalaisuusluokituksessa. Nykyisin maassamme pesinee vuosittain vain 0–10 tunturikiuruparia.

Taantuman syyt eivät ole kovin hyvin tiedossa, mutta lajin oletetuilla talvehtimisalueilla Mustanmeren tienoilla on saattanut tapahtua maataloudessa jotain, mikä heikentää tunturikiurujen selviytyvyyttä.

Ensimmäisessä 1974–79 atlaksessa tunturikiurun pesintä varmistettiin kuudella atlasruudulla, ja lisäksi todennäköinen tai mahdollinen pesintä 14 ruudulla. Toisessa atlaksessa vuosina 1986–89 varmoja pesintöjä ei havaittu lainkaan, ja muita pesintään viittaavia havaintoja vain kuudella ruudulla. Uusimassa atlaksessa havaittiin todennäköinen pesintä yhdellä ruudulla ja mahdollinen kolmella. Vaikuttaa siltä, että tunturikiuru on valitettavasti pikku hiljaa häviämässä pesimälajistostamme.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma00 %
Todennäköinen10 %
Mahdollinen30,1 %
Yhteensä40,1 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta