« »

Tunturikihu (Stercorarius longicaudus)

SV: Fjällabb, EN: Long-tailed Skua

kuva tästä lajista

Tunturikihu on puuttoman Euraasian ja Pohjois-Amerikan tundra-alueen laji, jota pesii Suomessa vain Tunturi-Lapin paljakka-alueella. Enontekiön ja Utsjoki-Inarin tunturialueiden lisäksi lajilla on erillinen esiintymisalue Ounas-Pallastunturin alueella. Lajin pesinnän onnistuminen riippuu täysin pikkunisäkästiheyksistä. Hyvinä myyrä- ja sopulivuosina pesimäkanta voi olla paikoin varsin tiheä, mutta pikkunisäkkäiden katovuosina kihut jättävät pesinnän kesken jo muninta- tai haudontavaiheessa ja poistuvat tunturista viimeistään heinäkuun alussa. Pesivät tunturikihut ovat kuitenkin varsin näkyviä, vaikka pesinnän varmistaminen ei ole usein helppoa.

Tunturikihun kannankehitys tunnetaan huonosti lajin vuosittaisten voimakkaiden vaihteluiden takia. Pesimäkanta vaihtelee vuosittain välillä 100–5000 paria.

Vaikka kokonaisruutujen määrä ei laskenut tuoreimman atlaksen ja aiempien atlasten välillä, havaittiin 2000-luvulla selkeästi vähiten varmistettuja pesintöjä (37) kuin aiemmissa atlaksissa (1970-luvulla 56, 1980-luvulla 69). Tämä voisi viitata siihen, että pesinnät eivät onnistuneet tuoreimman atlaksen aikaan yhtä hyvin kuin aiemmissa atlaksissa. Pohjois-Lapin säännöllinen myyräsykli katosikin 1980-luvun lopulla, jonka jälkeen myyrien kannanvaihtelut ovat olleet epäsäännöllisiä, ja kihujen pesinnän kannalta olennaiset suuret keväiset pikkunisäkäsmäärät ovat puuttuneet.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma371 %
Todennäköinen671,7 %
Mahdollinen441,1 %
Yhteensä1483,8 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta