« »

Tukkasotka (Aythya fuligula)

SV: Vigg, EN: Tufted Duck

kuva tästä lajista

Euraasian alueen pohjoinen laji tukkasotka asuttaa hyvin monenlaisia vesistöjä sisämaan järvistä ulkosaaristoon. Sitä tavataan koko Suomessa; etelässä se suosii reheviä vesistöjä, mutta pohjoisessa kelpaavat myös karummat järvet.

Tukkasotkan pesimäkannassa on suuria vuosienvälisiä vaihteluja, joita saavat aikaan ennen kaikkea talven sääolot. Ankarina talvina Itämeren eteläosissa talvehtivan kannan keskuudessa kuolleisuus nousee, mutta kantojen on havaittu elpyvän yleensä nopeasti. Vesilintulaskenta-aineiston perusteella tukkasotka on taantunut maassamme viimeisen vuosikymmenen aikana. Uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa (v. 2010) laji on nostettu uhanalaiseksi luokkaan "Vaarantunut", kun edellisessä luokituksessa (v. 2000) luokka oli "Elinvoimainen". Taantumisen syitä ei tunneta tarkkaan. 1990-luvun lopulla Suomen tukkasotkakannaksi arvioitiin 120 000 paria, mutta uusin kannanarvio (v. 2010) on enää 40 000–60 000 paria. Tukkasotka on myös riistalaji.

Vertailtaessa tuoretta atlasta kahteen edelliseen yhdistettynä, taantuma ei näy levinneisyydessä kovin selvästi. Varmojen pesintöjen ruutumäärä on tosin pudonnut noin 1400 ruudusta noin 1000 ruutuun, mutta esiintymisruutujen kokonaismäärä on pysynyt samassa suuruusluokassa kuin ennenkin (noin 2400 ennen, noin 2300 nyt). Levinneisyysalue on kuitenkin muuttunut aukkoisemmaksi sisämaassa, kun taas rannikolla ja saaristossa muutosta ei ole havaittavissa.

Tukkasotkan nostaminen uhanalaiseksi lajiksi luo painetta lajin riistalintustatuksen uudelleen arvioinnille. Kannankehityksen valossa lienee syytä miettiä uudelleen sitä, millaiset saalismäärät tulevat jatkossa olemaan ekologisesti kestäviä.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma102426,5 %
Todennäköinen58515,1 %
Mahdollinen73118,9 %
Yhteensä234060,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta