« »

Tiltaltti (Phylloscopus collybita)

SV: Gransångare, EN: Chiffchaff

kuva tästä lajista

Tiltaltin levinneisyys kattaa suurimman osan Eurooppaa ja laajalti Aasiaa. Lajin muuntelu on suurta, ja tiltaltista esiintyykin useita alalajeja. Suomessa pesii tiltaltin alalaji abietinus, jonka yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Lapin eteläosien tienoille. Satunnaishavaintoja on pohjoisempaakin. Tiltaltti kelpuuttaa pesimäympäristökseen monenlaisia metsiä. Mieluisimpia ovat valoisat ja tuoreet kuusikot sekä kuusta ja lehtipuita kasvavat sekametsät. Kovin pienissä metsäkuvioissa laji ei viihdy. Keski- ja länsieurooppalaiset tiltaltit (alalaji collybita) pesivät meikäläisiä tiltaltteja useammin lehtimetsissä, lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, puistoissa ja jopa pihapiireissä.

Maamme tiltalttikanta taantui 1940- ja 1950-luvuilta 1970- ja 1980-luvuille siten, että linjalaskentoihin perustuva pesimäkannan kokoarvio putosi noin 410 000 parista noin 220 000 pariin (1980-luvun loppu). Tiltaltin väheneminen jatkui aina 1990-loppupuolelle asti. Yhdistetty piste- ja linjalaskenta-aineisto vuosilta 1975–2010 kertoo kannan aluksi taantuneen noin kolmannekseen 1990-loppupuoleen mennessä, mutta runsastuneen tämän jälkeen jälleen selkeästi. Nykyinen kannanarvio on 250 000–300 000 paria. Tiltaltti määriteltiin vuoden 2000 eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi, mutta uusimmassa arvioinnissa (2010) uhanalaisuusstatus on voitu poistaa, ja pesimäkanta määritellään elinvoimaiseksi.

Verrattaessa uusinta atlasta kahden edellisen atlaksen yhdistettyyn aineistoon, havaitaan että tiltaltin asuttamien atlasruutujen määrä on pysynyt samansuuruisena (noin 2 400–2 500 ruutua), eikä levinneisyysalueessa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma40310,4 %
Todennäköinen145437,6 %
Mahdollinen59415,4 %
Yhteensä245163,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta