« »

Tikli (Carduelis carduelis)

SV: Steglits, EN: Goldfinch

kuva tästä lajista

Tiklin levinneisyysalue kattaa laajan osan Eurooppaa sekä Länsi-Aasiaa. Suomessa lajin levinneisyys on varsin samanlainen kuin hempolla. Valtaosa kannasta keskittyy Etelä-Suomeen ja Keski-Suomessa esiintyminen on jo hyvin harvaa. Levinneisyys ulottuu pohjoisemmaksi Pohjanlahden rannikkoa pitkin.

Tikli on pesinyt Suomessa ainakin 1800-luvun loppupuoliskosta lähtien. Kanta kasvoi 1900-luvun alkupuolen aina 1950-luvulle asti, jolloin laji levisi mm. Joensuu – Oulu -linjalle asti. 1960-luvulta alkoi kuitenkin pitkä taantumakausi, joka jatkui aina 1980-luvulle asti, jolloin kannan kooksi arvioitiin pari tuhatta paria. Tämän jälkeen kanta on kasvanut selkeästi, ja sen arvioitiin käsittävän 2000-luvun lopulla noin 13 000 paria. Tiklikanta on arvioitu elinvoimaiseksi.

Kolmas atlas vahvistaa käsitystä tiklikannan runsastumisesta. Kanta on tihentynyt voimakkaasti Etelä-Suomessa, ja uusia esiintymiä on ilmestynyt myös Keski-Suomeen. Myös havaintoruutujen lukumäärä kertoo hyvin kannan runsaudesta eri atlasten aikana. 1970-luvulla laji havaittiin lähes 220 ruudussa. 1980-luvun aallonpohjassa noteerattiin vain reilu sata ruutua, mutta tuoreimmassa atlaksessa havaintoruutuja kertyi peräti yli 600.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma2566,6 %
Todennäköinen1523,9 %
Mahdollinen2055,3 %
Yhteensä61315,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta