« »

Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)

SV: Tofsvipa, EN: Lapwing

kuva tästä lajista

Töyhtöhyypän levinneisyys ulottuu Länsi-Euroopasta pitkälle itään Aasiaan. Suomessa lajin levinneisyys keskittyy maan eteläpuolikkaaseen, mutta myös Etelä-Lapista hyyppiä löytää. Lajin alkuperäistä pesimäympäristöä ovat avosuot ja kosteat niityt, mutta maatalousympäristöissä se on sopeutunut elämään monenlaisilla pelloilla. Heinä- ja nurmipellot sekä laitumet ovat tärkeitä ruokailuympäristöjä. Liian kuivilla ja pienillä peltoaukeilla töyhtöhyyppä ei viihdy. Töyhtöhyypille on tunnusomaista, että ne usein pesivät löyhissä ryhmittymissä.

Töyhtöhyypän levittäytyminen kohti pohjoista alkoi Keski-Euroopasta 1800-luvun loppupuolella, ja 1900-alkuun mennessä laji oli vakiintunut pesimälajiksi Lounais-Suomeen. Seuraavien vuosikymmenten aikana töyhtöhyyppä runsastui ja levittäytyi pohjoisemmaksi, ja 1940- ja 1950-luvuilla pesimäkannan kooksi arvioitiin n. 15 000 paria. 1960- ja 1970-lukujen aikana levinneisyysalue edelleen laajeni, ja kanta kasvoi erityisesti Pohjois-Suomessa. 1980-luvulla eteläisen Suomen hyyppäkannat alkoivat kuitenkin taantua sekä rantaniityillä että peltoympäristössä. Rantaniityillä väheneminen liittyi kasvillisuuden umpeenkasvamiseen laidunnuksen vähennyttyä, ja myös pelloilla taantuma kytkeytyy karjan vähenemiseen. Tehomaatalouden yksipuolituessa 1950- ja 1960-luvulta lähtien viljan viljely (eritoten kevätkylvöiset viljat) lisääntyi, ja suuri osa tiloista luopui karjasta. Tämän seurauksena laidunten sekä heinä- ja nurmipeltojen ala vähentyi voimakkaasti, ja sen on osoitettu heikentäneen töyhtöhyypän pesimämenestystä poikasten heikentyneen ravinnonsaannin kautta. Soilla töyhtöhyyppä ei ilmeisimmin taantunut samalla lailla kuin pelloilla ja rantaniityillä. 2000-luvun aikana maamme töyhtöhyyppäkanta on ilahduttavasti jälleen alkanut runsastua, jonka johdosta linja- ja pistelaskentojen pitkäaikaistrendi osoittaa kannan pysyneen vakaana, vaikka 1970-luvun huippuvuosien tasolla ei vielä takaisin ollakaan. Etelä-Suomessa tehdyt peltolintujen kartoituslaskennat paljastavat viimeisimpien vuosien noususuuntauksen. Nykyinen kannankoko sijoittuu ilmeisesti n. 70 000 ja 120 000 parin välille.

1970-luvulla, jolloin hyyppäkanta oli vahvempi kuin nykyään, laji esiintyi noin 61 %:ssa kaikista atlasruuduista. Myös uusimmassa atlaksessa n. 61 % ruuduista oli asutettuja, mutta on huomionarvoista, että nyt kartoitustehokkuus oli huomattavasti parempi kuin atlaksessa 1974–1979. Verrattaessa kahden edellisen yhdistetyn atlaksen karttaa uusimman atlaksen karttaan, havaitaan, että laji on kadonnut laajoilta alueilta Oulun pohjoispuolisesta osasta maata.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma180646,7 %
Todennäköinen38510 %
Mahdollinen1654,3 %
Yhteensä235661 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta