« »

Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)

SV: Grönsångare, EN: Wood Warbler

kuva tästä lajista

Sirittäjän levinneisyysalue kattaa suuren osan Eurooppaa sekä osan Aasian länsi- ja keskiosia. Suomessa sirittäjä on maan etelä- ja keskiosien pesimälaji, jonka yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja yltää noin Oulun korkeudelle. Sirittäjän mieluisinta pesimäympäristöä ovat valoisat, korkearunkoiset lehti- ja sekametsät eritoten lehtomaiset koivikot ja rehevät koivua kasvavat kuusimetsät. Metsät, joissa aluskasvillisuus on kovin rehevää, eivät ole lajin suosiossa. Sirittäjän saattaa löytää pitämästä reviiriä myös valoisista männikköistä.

Sirittäjä oli maassamme erittäin harvalukuinen pesimälaji aina 1800-luvulle asti, jonka jälkeen se alkoi runsastua. Kanta runsastui erityisen voimakkaasti, 5–6 -kertaiseksi, 1940-luvulta 1980-luvulle. Voimakkaan kannankasvun myötä laji levittäytyi Suomen eteläosista kohti pohjoista. Pitkäaikaisten piste- ja linjalaskentoja perusteella tiedetään, että sirittäjä runsastui aina 1990-luvun alkupuolelle asti. Syitä lähes koko 1900-luvun jatkuneeseen runsastumiseen ei kunnolla tiedetä. Samalla vuosienvälinen vaihtelu sirittäjämäärissä oli suurta, mikä saattaa liittyä sääolosuhteisiin kevätmuuton aikaan sekä olosuhteisiin lajin talvehtimisalueilla trooppisessa Afrikassa. Pitkään kestäneen runsastumisvaiheen jälkeen sirittäjä on vähentynyt voimakkaasti, ja lintulaskenta-aineistojen perusteella kanta on taantunut 1990-alusta tähän päivään noin 60 %. Sama trendi on havaittu myös mm. Ruotsin sirittäjäkannassa. Vaikka tarkkoja syitä ei tunneta, viimeisten vuosikymmenten taantuma saattaa ilmentää useiden muidenkin Afrikassa talvehtivien pitkänmatkanmuuttajien kohtaamia ongelmia talvehtimisalueilla ja muuttomatkan aikana. 1980-luvun kannanarvio maassamme pesivistä sirittäjistä oli noin 300 000 paria, ja nykyinen kannanarvio on 100 000–200 000 paria. Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa v. 2010 sirittäjä on määritelty silmälläpidettäväksi, kun vielä edellisessä arvioinnissa kymmenen vuotta aiemmin lajin populaatio arvioitiin elinvoimaiseksi.

Sirittäjän väheneminen viimeisen parin vuosikymmenen aikana ei ole muuttanut lajin levinneisyysaluetta maassamme. Sekä uusimmassa että kahdessa edellisessä yhdistetyssä atlaksessa asutettujen atlasruutujen määrä on noin 2 200, ja yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja on Oulun korkeudella.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma56214,5 %
Todennäköinen111828,9 %
Mahdollinen50713,1 %
Yhteensä218756,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta