« »

Sinitiainen (Parus caeruleus)

SV: Blåmes, EN: Blue Tit

kuva tästä lajista

Sinitiaisen levinneisyysalue käsittää lähes koko Euroopan, osan läntisestä Aasiasta sekä osia Pohjois-Afrikasta. Suomessa sinitiainen on aiemmin ollut maan eteläosan laji, jonka yhtenäinen levinneisyys sijoittui Oulu–Joensuu -linjan lounais-/eteläpuolelle, mutta tätä nykyä alue on laajentunut huomattavasti kohti pohjoista. Sinitiainen suosii pesimäympäristönään lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä, pihoja, puutarhoja ja puistoja. Sinitiainen on osittaismuuttaja, joka käy mielellään talvisin ruokintapaikoilla ja keväällä asettuu pesimään ihmisen tarjoamaan pönttöön. Pienenä mutta ärhäkkänä lintuna sinitiainen pärjää hyvin kilpailussa kookkaampaa talitiaista vastaan.

Sinitiainen on maassamme uusi tulokas. 1800-luvulla se oli erittäin harvinainen, ja esiintyi maan aivan eteläisimmissä osissa. Ensimmäinen pesintä varmistettiin vuonna 1856. Nopea runsastuminen ja levittäytyminen alkoi saman vuosisadan lopulla ja kiihtyi 1930-luvulla. Pesimäkanta lähes kymmenkertaistui 1950-luvulta 1990-luvun alkuun, jolloin kannan kooksi arvioitiin 130 000–200 000 pesivää paria. Sinitiaisen runsastumisen takana on pääasiassa lintujen talviruokinnan lisääntyminen, mutta myös talvien leudontuminen on saattanut pienentää kuolleisuutta. Pöntötyksen yleistyminen sekä vesien rehevöitymisestä seurannut ruovikoituminen ovat saattaneet myös edesauttaa kannankasvua (ruovikot ovat tärkeitä ruokailupaikkoja talvisin ja syksyisin). Yhdistetty piste- ja linjalaskenta-aineisto vuodesta 1979 vuoteen 2010 paljastaa pesimäkannan koon yli 10-kertaistuneen. Nykyinen kannanarvio on 400 000–600 000 paria.

Atlaskartoilla sinitiaisen yhä jatkuva menestystarina ilmenee selvästi. Uusimmassa atlaksessa laji asuttaa noin 72 % maamme kaikista atlasruuduista, kun kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa vastaava luku on noin 35 %. Sinitiainen ei ole enää maan eteläosien lintu, vaan yhtenäinen levinneisyys yltää Lapin eteläosiin ja pohjoisin varmistettu pesintä on maan pohjoisimmalta atlasruudulta.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma232860,2 %
Todennäköinen2596,7 %
Mahdollinen1734,5 %
Yhteensä276071,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta