« »

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)

SV: Rörsångare, EN: Reed Warbler

kuva tästä lajista

Rytikerttusen pääasiallinen levinneisyysalue kattaa suuren osan Keski- ja Etelä-Eurooppaa, lisäksi lajia tavataan Aasiassa. 1900-luvun aikana rytikerttunen on Euroopassa levittäytynyt maanosan pohjoisosia kohti, ja Suomeen se rantautui lounaasta 1920-luvulla. Rytikerttunen on melko harvalukuinen Etelä-Suomen laji (yhtenäisemmän levinneisyyden pohjoisraja noin Jyväskylän korkeudella), joka pesii tiheissä järviruovikoissa niin meren kuin järvienkin lahdilla. Rytikerttunen suosii vankempia ja korkeampia ruovikon osia kuin ruokokerttunen ja viihtyy ruovikon vetisimmissä osissa, usein kasvustojen sisällä olevien avovesilampareiden laitamilla. Toisinaan rytikerttunen kelpuuttaa reviirikseen osmankäämikasvuston.

Ensimmäiset dokumentoidut rytikerttushavainnot tehtiin Suomessa lounaisrannikolla 1920-luvulla ja Helsingin seudulla 1930-luvulla. On epäilyjä, että rytikerttusia olisi esiintynyt maassamme jo aiemminkin – mikäli lajin laulu ei ole ennestään tuttu, voi se helposti hautautua ruokokerttusten konsertin alle, etenkin koska rytikerttuset usein kansoittavat suurten ruovikoiden keskiosia. 1950-luvulta lähtien rytikerttusen levinneisyysalue laajeni nopeasti Etelä-Suomessa. 1970-luvulla meno sen kun kiihtyi ja rytikerttuset vakiinnuttivat asemiaan myös sisämaan rehevillä lintulahdilla. 1980-luvulla lajin levittäytyminen kuitenkin laantui ja päälevinneisyysalue vakiintui etelä- ja lounaisrannikolle. Nykyisin kannan kooksi arvioidaan 20 000–30 000 paria (1950-luvulla suuntaa-antava kannanarvio oli n. 500 pesivää paria). Vertailun vuoksi: Ruotsin kannanarvio 1990-lopulta oli 250 000–500 000 paria. Laskenta-aineistot jaksolta 1979–2010 kertovat suurista vuosien välisistä runsausvaihteluista, mutta ilman merkitsevää kasvavaa tai vähenevää trendiä. Kuten muillakin kerttusilla, toukokuun sääolot vaikuttavat suuresti siihen kuinka paljon lintuja maahamme saapuu ja asettuu reviireille.

Atlaskartoitusten perusteella rytikerttusen levinneisyysalue ei ole merkittävästi muuttunut muutaman viime vuosikymmenen aikana. Esiintymisruutujen määrä on sekä kahdessa edellisessä yhdistetyssä atlaksessa että tässä uusimmassa n. 500, eli n. 13 % maamme kaikista atlasruuduista.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma952,5 %
Todennäköinen2777,2 %
Mahdollinen1243,2 %
Yhteensä49612,8 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta