« »

Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus)

SV: Sävsångare, EN: Sedge Warbler

kuva tästä lajista

Ruokokerttusen pesimäaikainen levinneisyys ulottuu laajalle Eurooppaa ja Aasiaa. Suomessa se esiintyy koko maassa, Lapissa harvalukuisempana kuin etelämpänä. Mieluisinta pesimäympäristöä ruokokerttusella ovat tiheät ruovikot ja ruovikkoiset pensaikot. Laji on kuitenkin joustava pesäpaikkansa valinnassa, ja mm. pelto-ojia reunustavat pensaikot ja kortteikot kelpaavat. Pohjois-Suomessa ruokokerttuset asettuvat usein soiden laitamien, purojen tai järvien rantojen pajutiheiköihin.

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ruokokerttunen asutti Lappia ja Etelä-Suomea sekä länsirannikkoa, mutta puuttui näiden alueiden välistä. Pian se kuitenkin levittäytyi Keski-Suomeen ja havaittiin 1950-luvulla Kuusamossa asti. 1970-luvun atlas osoittikin ruokokerttusen esiintyvän jo koko maassa. Levinneisyysalueen laajeneminen liittyi voimakkaaseen kannankasvuun, joka oli kaikkein voimakkainta 1950-luvulta 1970-luvulle. Runsastuminen liittyy mitä ilmeisimmin vesistöjen rehevöitymiseen sekä rantojen pusikoitumiseen ja ruovikoitumiseen – eli sopivan pesimäympäristön alan kasvuun. Afrikassa talvehtivan ruokokerttusen vuosienvälisiin kannanvaihteluihin vaikuttanevat suuresti talvehtimisalueiden sääolot. Esimerkiksi Sahelin alueen kuivuus 1980-luvulla näkyi meillä ruokokerttusmäärien romahduksena vuonna 1985. Aivan viime vuosikymmeninä ei 1970-luvulla kiihtynyt runsastuminen ole jatkunut. Laskenta-aineistot jaksolta 1979–2010 osoittavat koko maan kannan pysyneen jokseenkin ennallaan, mutta Pohjois-Suomen kannan vähentyneen (puoliintuminen linjalaskenta-aineistossa v. 1983–2005). 1980-luvun lopulla maassamme arvioitiin pesivän noin 400 000 paria ruokokerttusia. Pohjois-Suomen viimeaikainen väheneminen huomioiden nykykanta on tätä pienempi, 200 000–400 000 paria.

Atlaskartoilla ruokokerttusen väheneminen Pohjois-Suomessa ilmenee pohjoisen levinneisyysalueen muuttumisena aukkoisemmaksi, kun verrataan uusinta atlasta kahden edellisen atlaksen yhdistettyyn karttaan. Koko maan esiintymisruutujen määrä on pudonnut noin 2 600:sta n. 2 400:aan, vaikka uusin atlas on ruutujen kartoitustehokkuuden suhteen parempi kuin kaksi edellistä yhteensä.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma79920,7 %
Todennäköinen114029,5 %
Mahdollinen49312,8 %
Yhteensä243262,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta