« »

Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus)

SV: Trastsångare, EN: Great Reed Warbler

kuva tästä lajista

Rastaskerttusen levinneisyysalue kattaa valtaosan Eurooppaa sekä osan Aasiaa. Laji on 1900-luvun aikana pikku hiljaa levittäytynyt esiintymisalueensa pohjoisrajoilla, kuten Ruotsissa ja Suomessa. Meillä rastaskerttunen on aivan eteläisimmän Suomen harvalukuinen ja vaatelias laji, joka isokokoisena kerttusena kelpuuttaa reviirikseen vain tarpeeksi tukevat ja korkeat ruovikot. Lisäksi ilmeisen tärkeää on, että ruovikoiden sisällä tai laidoilla on avovesialueita (esim. lampareita), sillä liian tiheissä ruovikoissa rastaskerttunen ei kovin hyvin viihdy. Soveltuvia vankkoja ruovikoita löytyy melko harvoilta merenlahdilta tai sisämaan kosteikoilta.

Ensihavainto rastaskerttusesta tehtiin maassamme vuonna 1930. Seuraavina vuosikymmeninä kanta alkoi kasvaa, mutta hyvin hitaasti. 1970-luvulla vuotuisiksi laulavien koiraiden määräksi arvioitiin noin 15–20 yksilöä. 1990-luvun lopulla laulavien koiraiden vuotuisen määrän arvioitiin vaihtelevan välillä 60–100. Nykyinen kannanarvio on 200–500 paria. Uusimmassa maamme vuoden 2010 eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa rastaskerttunen määriteltiin vaarantuneeksi pienen populaatiokoon perusteella.

Uusimmassa atlaksessa rastaskerttusesta saatiin pesintään viittaavia havaintoja noin 220 atlasruudulta (pesintä varmistettiin vain 14 ruudulla). 1970- ja 1980-lukujen yhdistetyssä aineistossa, joka kartoitustehokkuudeltaan on vertailukelpoinen tämän uusimman atlaksen kanssa, havaintoja on noin 150 ruudulta (varma pesintä seitsemästä ruudusta). Uusia ruutuja on ilmestynyt niin rannikolle kuin harvakseltaan myös sisämaahan. Rastaskerttunen on kuitenkin yhä eteläisimmän Suomen laji.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma140,4 %
Todennäköinen1453,8 %
Mahdollinen601,6 %
Yhteensä2195,7 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta