« »

Pussitiainen (Remiz pendulinus)

SV: Pungmes, EN: Penduline Tit

kuva tästä lajista

Pussitiainen pesii laajalla alueella Aasiassa sekä osassa Etelä- ja Keski-Eurooppaa. Lajin vakituiset pitempiaikaiset pohjoisimmat esiintymät sijoittuvat Viroon ja Etelä-Ruotsiin. Pussitiainen pesii rehevien merenlahtien, järvien ja jokivarsien pensoittuneilla ruovikkoalueilla, lehtipuistoissa, pensaikkoniityillä tms. rehevissä ympäristöissä. Se rakentaa pussimaisen roikkuvan pesänsä tavallisesti koivun, pajun tai lepän oksan kärkeen.

Pussitiainen on ollut Suomessa satunnaispesijä, mutta nykyään se pesii mahdollisesti jo vuosittain. Ensihavainto lajista tehtiin Hämeenlinnassa vuonna 1954, ja 1990-puoliväliin mennessä havaintoja oli kertynyt lähes 60. Runsastumisen 1900-luvun loppupuolella tulkittiin heijastelevan pussitiaisen yleistä runsastumista levinneisyyden pohjoisosissa. Itämeren ympäristössä kuitenkin ankarat talvet ja kylmät keväät ovat ajoittain verottaneet lajin pesimäkantoja, ja mm. Etelä-Ruotsissa vuosienväliset määrävaihtelut ovat olleet suuria. Suomessa pesintä varmistettiin ensi kerran vuonna 1985 Turussa, ja ennätysvuonna 1990 havaittiin pääasiassa etelärannikolla 12 yksilöä. Rakenteilla olevia tai loppuun rakennettuja pesiä on löytynyt vuosien varrella useampiakin. Ne ovat kuitenkin voineet olla yksinäisten koiraiden tekemiä rakennelmia, jotka on tehty naaraiden houkuttelemiseksi reviirille.

Kahteen edelliseen atlakseen ei osunut yhtään varmaa pesintää, mutta uusimmassa atlaksessa pesintä varmistettiin kahdella atlasruudulla (poikue Haminassa 2008 ja munapesä Helsingissä 2010), lisäksi yhdeksällä ruudulla havaittiin todennäköinen tai mahdollinen pesintä. Pesimäaikaiset havainnot keskittyvät etelärannikon läheisyyteen.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma20,1 %
Todennäköinen70,2 %
Mahdollinen20,1 %
Yhteensä110,3 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta