« »

Punasotka (Aythya ferina)

SV: Brunand, EN: Pochard

kuva tästä lajista

Punasotkan levinneisyys painottuu Siperian keskiosiin, josta se ulottuu Eurooppaan. Suomessa on lajin pohjoisimmat pesimäalueet. Punasotka viihtyy parhaiten rehevillä järvillä, joissa on runsaasti kasvillisuutta, mutta myös tarpeeksi avointa vettä. Pienillä lammilla laji ei viihdy, sillä se tarvitsee syvyyttä ruokailuun sekä tarpeeksi tilaa lentoonlähtöön. Lajia tavataan jonkin verran myös rannikolla, mm. jokien suistoissa, mutta vain harvoin saaristossa.

Punasotkakannat ovat taantuneet koko Euroopassa ainakin 1980-luvulta lähtien. Syitä taantumiin ei tarkkaan tiedetä, mutta ainakin järvien umpeenkasvu ja kuivattaminen ovat voineet olla punasotkille haitallisia. Laji myös kärsinee ankarista talvista. Maamme uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa (v. 2010) punasotka on nostettu uhanalaiseksi luokkaan "Vaarantunut", kun se vielä edellisessä (v. 2000) luokituksessa oli luokassa "Elinvoimainen". Kannan taantumisesta huolimatta punasotka on edelleen riistalaji.

Tuoreessa atlaksessa lajin taantuma näkyy selvästi: nyt lajista tehtiin pesintään viittaavia havaintoja n. 600 ruudulla, kun aiempien atlasten yhdistetyssä aineistossa lähes 900 ruudulla. Varmojen pesintöjen ruutumäärä on tätä nykyä noin 40 % aiemmasta. Nykyään lajin levinneisyys keskittyy aiempaa enemmän eteläiseen Suomeen, ja eritoten länsirannikolla on tapahtunut selvää alueen supistumista verrattuna aiempiin atlaksiin.

Uusin (v. 2010) kannanarvio maamme pesivistä punasotkista on n. 10 000- 13 000 paria.

Punasotkan kannankehityksen ja levinneisyysmuutosten valossa lajin säilyttäminen riistalajina ei välttämättä ole enää ekologisesti kestävää.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma1684,3 %
Todennäköinen2155,6 %
Mahdollinen2165,6 %
Yhteensä59915,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta