« »

Punajalkaviklo (Tringa totanus)

SV: Rödbena, EN: Redshank

kuva tästä lajista

Punajalkaviklo pesii lähes koko Euroopassa ja siitä itään päin laikuittain aina Tyynellemerelle asti. Punajalkaviklon levinneisyys kattaa koko Suomen rannikko- ja saaristovyöhykkeen Suomenlahden pohjukasta Perämeren perukkaan saakka. Lisäksi punajalkavikloja pesii Pohjois-Lapissa sekä paikoin Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa. Suomessa on arvioitu pesivän noin 4 500–6 000 paria. Punajalkaviklo on vähentynyt mantereella tehtävien linja- ja pistelaskentojen perusteella noin 50 % 30 vuodessa, minkä vuoksi sen uhanalaisuusluokka muutettiin vuonna 2010 elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi.

Ensimmäisen atlaksen aikana punajalkaviklosta saatiin pesintään viittaavia havaintoja (vähintään mahdollinen pesintä) 691 ruudusta, toisen atlaksen aikana tällaisten ruutujen määrä oli 734 ja kolmannen 853. Muutoskartalla näkyy runsaasti kellan- ja punasävyisiä ruutuja, jotka viittaavat siihen, että laji on näistä ruuduista kokonaan kadonnut tai ainakin sen pesimisvarmuusindeksi näissä ruuduissa on laskenut. Tällaisia alueita löytyy Etelä- ja Lounais-Suomesta ja Pohjois-Lapista. Etelä- ja Keski-Suomen sisämaasta löytyy toisaalta myös sinisävyisiä ruutuja, joille punajalkaviklo on ilmestynyt kolmannen atlaksen aikana.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma2867,4 %
Todennäköinen3809,8 %
Mahdollinen1904,9 %
Yhteensä85622,1 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta