« »

Pikkuvarpunen (Passer montanus)

SV: Pilfink, EN: Tree Sparrow

kuva tästä lajista

Pikkuvarpusen laaja levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euraasiaa. Lisäksi lajia on siirretty ihmisen toimesta ainakin Australiaan ja Amerikoihin. Suomessa pikkuvarpunen on voimakkaimmin levittäytyviä lintulajejamme, jonka yhtenäinen levinneisyys kattaa laajalti eteläistä Suomea, ja työntyy länsirannikkoa pitkin aina Perämeren perukoille asti. Varpusen tapaan pikkuvarpunen pesii ihmisen läheisyydessä. Viljelysmaat, taajamat ja kyläympäristöt ovat tyypillisiä pesimämaastoja. Kaupunkien urbaaneimpiin osiin pikkuvarpunen ei, ainakaan vielä, ole meillä laajassa mitassa levittäytynyt, kuten esimerkiksi monilla alueilla Itä-Aasiassa. Pikkuvarpunen pesii useimmiten pönttöön, ja lisäksi se osaa hyödyntää tehokkaasti sähkötolppien onttoja metallisia poikkirakenteita – peltoympäristössä sopivan mallisissa tolpissa pesii usein kaksikin paria pikkuvarpusia. Pikkuvarpunen pesii harvoin rakennusten koloihin. Se viihtyy talvisin ruokintapaikoilla ja liikkuu syksyisin ja talvisin suurina parvina ravinnon perässä mm. joutomaiden rikkaruohokasvustoissa ja viljelysmailla.

1900-luvulla pikkuvarpunen oli pääsääntöisesti harvalukuinen pesimälaji, jonka levinneisyys oli kaksijakoinen: lajia tavattiin Ahvenanmaalla (ilmeisesti peruja Ruotsin vahvasta populaatiosta) ja toisaalta pienellä alueella Kaakkois-Suomessa itärajan tuntumassa. Kanta alkoi talvilintulaskentojen perusteella kasvaa jo 1960- ja 1970-luvuilla, mutta vielä 1990-luvun alkupuolella/puolivälissä kannaksi arvioitiin vain n. 8 000 paria. Räjähdysmäinen kannankasvu alkoi 1990-puolivälin tienoilla. Runsastuminen on ollut niin voimakasta, että muusta lintulajistostamme ei löydy vastaavaa esimerkkiä. Levittäytyminen on edennyt maan kaakkoisosista kohti länttä ja pohjoista. Tätä nykyä pesimäkannan kooksi arvioidaan noin 140 000–200 000 paria, ja mikäli viimeisen 15 vuoden tapainen kehitys jatkuu entisellään, on tämä luku pian aliarvio. Kaiken kaikkiaan kannankasvu on ollut niin hurjaa, että ajantasaisen parimäärän arviointi on vaikeaa. Kaikkia syitä runsastumisen takana ei tunneta, mutta tiedetään, että pikkuvarpusen poikastuotto on menestyksekästä (se pesii tyypillisesti kaksi kertaa vuodessa ja poikuekoot ovat suuria). Pikkuvarpunen on selvästi sopeutuva menestyjä, jolle riittää runsaasti pesäpaikkoja. Lisäksi se liikkuvana lajina löytää hyvin ravintoa. Mielenkiintoisesti pikkuvarpunen on monessa muussa Euroopan maassa (esimerkiksi Isossa-Britanniassa) taantuva laji. Ruotsin populaatiokooksi arvioitiin 1990-luvun lopussa n. 400 000–900 000 paria, ja siellä kanta on nykyään ilmeisesti vakaa tai jonkin verran taantuva. Venäjän puolen kannankehityksestä ei valitettavasti ole luotettavaa tietoa.

Pikkuvarpusen voittokulku ilmenee hyvin atlaskartoilta: uusimmassa atlaksessa laji esiintyi noin kolmanneksessa kaikista atlasruuduista, kun kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa esiintymisruutujen osuus oli noin 3 % kaikista atlasruuduista. Levinneisyysalue kulkee nykyään jo Joensuu – Tornio -linjan pohjoispuolella.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma99625,8 %
Todennäköinen1523,9 %
Mahdollinen1594,1 %
Yhteensä130733,8 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta