« »

Pikkusieppo (Ficedula parva)

SV: Mindre flugsnappare, EN: Red-breasted Flycatcher

kuva tästä lajista

Pikkusiepon pesimäalue ulottuu Tyynenmeren rannoilta halki Siperian itäiseen Eurooppaan. Suomessa pikkusieppo on melko harvalukuinen pesimälaji maan eteläosissa, ja sen levinneisyys painottuu etelärannikolle, kaakkoon ja itään. Pesimäympäristönään pikkusieppo suosii vanhahkoa tai vanhaa (yli 50-vuotiasta) kosteapohjaista kuusimetsää tai kuusivaltaista sekametsää. Mieluisia ovat kuusimetsän puronvarsien ja muiden vesistöjen ympäristöt. Pikkusiepon voi löytää pesivänä myös rämeiden vanhoista reunametsistä sekä rantojen lehtomaisista metsistä.

Pikkusiepon pesimäkannan koko ja mahdolliset kannanmuutokset tunnetaan huonosti lajin harvalukuisuuden takia. Linjalaskenta-aineiston perusteella on mahdoton laskea lajille edes suuntaa-antavia kannanarvioita, koska linjoille osuvat vuotuiset havaintomäärät ovat niin pieniä. Useilla alueilla lajia ei ehkä ole osattu etsiä tarpeeksi tehokkaasti muualta kuin seudun hienoimmista aarnimetsistä. Vanhin pikkusieposta ilmoitettu pesälöytö on maastamme vuodelta 1876. 1920-luvulta lähtien havaintomäärät alkoivat kasvaa, ja seuraavien muutamien vuosikymmenten aikana havaintoja ilmoitettiin – lintuharrastuksen yleistyessä – yhä enemmän. Pikkusieppo runsastui myös Virossa ja Ruotsissa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Sekä ensimmäisessä (1974–79) että toisessa (1986–89) atlaksessa pikkusieposta ilmoitettiin pesintään viittaavia havaintoja hieman yli 200 atlasruudusta. 1980-luvun ja 1990-luvun suuntaa-antavat kannanarviot olivat 1 000–2 000 pesivää paria vuosittain. Tässä uusimmassa atlaksessa, jossa atlasruutujen kartoitustehokkuus on huomattavasti kumpaakin edellistä atlasta parempi, pikkusieppo havaittiin lähes 800 ruudulla. On selvää, että kaikkien atlasruutujen pesimäaikaisia pikkusieppoja ei löytynyt atlaksen viisivuotisjakson aikana, ja lisäksi usealla esiintymisruudulla varmasti pesii useampikin kuin vain yksi pikkusieppopari. Vaikka jokainen ruutu ei olisikaan ollut asuttu kaikkina atlasvuosina, lienee kanta kasvanut parin kymmenen vuoden takaisesta arviosta. Nykykanta on arviolta 2 000–6 000 paria. Asutettujen ruutujen määrä on kasvanut etenkin Satakunnan ja Hämeen seudulla sekä toisaalta Pohjois-Karjalassa.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma1042,7 %
Todennäköinen3218,3 %
Mahdollinen3489 %
Yhteensä77320 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta