« »

Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus)

SV: Dvärgmås, EN: Little Gull

kuva tästä lajista

Pikkulokkia eiintyyEuroopan itäosissa ja Aasian keskiosissa. Laji on melko yleinen pesimälaji etenkin Keski-Suomessa ja Etelä-Lapissa rehevähköillä järvillä, mutta lajia tavataan paikoin myös merenrannikon luodoilla. Kanta puuttuu kokonaan tai on hyvin harva Lounaisimmassa Suomessa sekä Keski-Lapista pohjoiseen ulottuvalla alueella. Pohjoisin pesimäalue sijoittuu Inarinjärven lounaisisosiin. Laji on pesimäpaikkojen suhteen varsin ailahteleva, ja yhdyskunnat voivat siirtyä paikasta toiseen peräkkäisten vuosien välillä. Pikkulokki on varsin näkyvä laji, ja pesivät linnut voivat ruokailla melko kaukana yhdyskunnista, mikä kasvattanee kokonaisruutujen määrää.

Pikkulokin pesimäkanta on kasvanut Suomessa huomattavasti lajin levittyä maahan kaakosta 1900-luvun aikana. BirdLife Suomen vuoden laji kartoituksissa 2008 pesimäkannan kooksi arvioitiin 10000–13000 paria, vaikka lajin todettiinkin taantuneen osassa tarkemmin seuratuista yhdyskunnista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mahdollisesta viimeaikaisesta taantumasta huolimatta laji on huomattavasti runsaampi 2000-luvun lopulla kuin vielä 20–30 vuotta sitten.

Kannan runsastuminen näkyy hyvin atlasten välillä. Varmistettuja pesintöjä todettiin 1970-luvulla alle 140 ruudussa, ja esiintyminen oli varsin laikuittaista. 1980-luvulla pesintä varmistettiin reilusta 230 ruudusta ja 2000-luvulla yli 520 ruudusta. Kokonaisruutujen määrä on kasvanut myös samassa suhteessa. Voimakkaimmin näyttää tihentyneen keskisen Suomen levinneisyysalue, kun taas Keski-Lapin alueella varmistettujen pesintöjen määrä on vähentynyt.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma52413,6 %
Todennäköinen48512,5 %
Mahdollinen56214,5 %
Yhteensä157140,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta