« »

Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)

SV: Törnskata, EN: Red-backed Shrike

kuva tästä lajista

Pikkulepinkäisen levinneisyys kattaa suuren osan Eurooppaa sekä Länsi-Aasiaa. Suomessa pikkulepinkäinen pesii maan eteläpuoliskossa. Se tarvitsee reviirillään avointa maastoa ja tähystyspaikkoja saalistusta varten. Tyypillistä ympäristöä ovat mm. katajikkoniityt, pusikkoiset/risukkoiset hakkuuaukot, pusikoituvat vanhat pellot ja muut puoliavoimet ympäristöt. Pikkulepinkäisiä pesii myös merensaaristossa rantaniityillä ja katajikoissa.

Maassamme pesivien pikkulepinkäisten määrissä esiintyy suuria vuosienvälisiä vaihteluja, mikä hankaloittaa kannanmuutosten tulkintaa. Suuret kannanvaihtelut saattavat liittyä Afrikan talvehtimisalueiden sääolosuhteiden vaihteluihin. 1950-luvulta 1970-luvulle kanta kasvoi, mutta 1980-luvun puolivälistä se taantui 1990-luvun loppupuolelle saakka. 2000-luvulla kanta jälleen kasvoi. Pienehkö (keskimäärin noin 35 havaintoa/vuosi) yhdistetty linja- ja pistelaskenta-aineisto vuosilta 1983–2010 kertookin pesimäkannan pysyneen vakaana. 1940- ja 1950-lukujen kannanarvio oli noin 42 000 paria, 1970-luvun puolivälissä noin 160 000 paria. Nykyinen kannanarvio noudattelee 1990-luvun loppupuolen arviota 50 000–80 000 paria.

Pikkulepinkäisen levinneisyys ei ole merkittävästi muuttunut viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen. Sekä uusimmassa että kahdessa edellisessä yhdistetyssä atlaksessa laji asutti noin 51 % maamme kaikista atlasruuduista. Eniten ruutuvaihtuvuutta esiintyi harvemman kannan alueella Keski-Suomessa.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma135635,1 %
Todennäköinen2887,5 %
Mahdollinen3559,2 %
Yhteensä199951,7 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta