« »

Pikkuhuitti (Porzana parva)

SV: Mindre sumphöna, EN: Little Crake

kuva tästä lajista

Pikkuhuitin levinneisyysalue ulottuu Itä-Euroopasta Kiinan luoteisosiin. Sitä tavataan siellä täällä myös Länsi-Euroopassa. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa se on varsin uusi tulokas, sillä näille alueille se saapui vasta 1900-luvun lopulla. Suomen kannanarvio on nykykäsityksen mukaan 5–10 paria, mutta lienee parempi puhua reviireistä, sillä pesinnän varmistaminen on lajilla hyvin vaikeaa. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa pikkuhuitti luokiteltiin vaarantuneeksi.

Yhdessäkään lintuatlaskartoituksessa Suomessa ei ole todettu varmistettua pikkuhuitin pesintää. Ensimmäisessä atlaksessa 1970-luvulla pesintää pidettiin todennäköisenä kolmessa ruudussa. Toisessa atlaksessa todennäköisiä pesintähavaintoja tehtiin kuudessa ja mahdollisia kahdessa ruudussa. Kolmannessa atlaksessa todennäköisten pesimäruutujen määrä oli kohonnut 14:een, lisäksi pesintää pidettiin mahdollisena kahdessa ruudussa. Suurin osa pikkuhuittiruuduista sijaitsee Rauma–Joensuu -linjan kaakkoispuolella.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma00 %
Todennäköinen140,4 %
Mahdollinen20,1 %
Yhteensä160,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta