« »

Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis)

SV: Smådopping, EN: Little Grebe

kuva tästä lajista

Maamme uikkulinnuista pienin, vain noin räkättirastaan kokoinen pikku-uikku pesii Suomessa erittäin harvalukuisena levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Laji viihtyy tiheäkasvustoisissa ja ruovikkoisissa pienissä järvissä, lahdissa ja lampareissa. Suomen pesimäkanta lienee enintään 25 paria. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa pikku-uikku luokiteltiin vaarantuneeksi. Edellisessä vuoden 2000 arvioinnissa sitä ei vielä luokiteltu lainkaan.

Uusimmassa atlaksessa lajista kaivettiin esiin varma pesintä vain kolmesta atlasruudussa, joista yksi koski sekapesintää mustakurkku-uikun kanssa. Lisäksi parissakymmenessä muussa ruudussa todettiiin mahdollinen tai todennäköinen pesintä. Aiemmissa atlaksissa määrät ovat olleet samaa luokkaa. Pikku-uikku ei ole yhtä piilotteleva ja kähmy pesimäaikaan kuin kirjallisuudessa usein kerrotaan. Poikueet voivat olla varsin avoimesti esillä. Suomeen saapuu syksyisin tai jo loppukesästä ilmeisesti maan rajojen ulkopuolelta nuoria pikku-uikkuja, jonka takia pesintä voidaan varmistaa vain haudonta-aikaan tai pienten poikasten vaiheessa.

Tulevaisuudessa ennustettu talvien lämpeneminen saattaa vähitellen kasvattaa maamme pikku-uikkukantaa, sillä talvehtiminen onnistuu leutoina talvina todennäköisesti paremmin.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma30,1 %
Todennäköinen110,3 %
Mahdollinen110,3 %
Yhteensä250,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta