Peltopyy pesii Euroopassa ja Länsi-Aasiassa etenkin maanviljely- ja aroalueilla, mutta etelässä paikoin myös vuoristossa. Lisäksi lajia on istutettu Pohjois-Amerikkaan riistalinnuksi. Suomessa peltopyy esiintyy maatalousympäristöissä etenkin peltoaukeilla. Levinneisyys ulottuu halki Pohjanmaan lakeuksien Varsinais-Suomen ja Satakunnan kautta Itä-Uudellemaalle sekä Kymenlaaksoon. Peltopyytä on tarhattu myös Suomessa, ja paikoin taantunutta kantaa on yritetty elvyttää istutuksin, yleensä huonolla menestyksellä.

Peltopyy taantui voimakkaasti 1900-luvun jälkipuoliskolla. 1950-luvulla kannanarvioksi esitettiin 15 000 paria, mikä lienee kuitenkin ollut selkeä aliarvio. Talvilintulaskentojen perusteella kanta taantui alle viidennekseen 1950- ja 1960-luvulta 1980-luvulle. Alimmillaan peltopyymäärät olivat 2. atlaksen aikoihin 1980-luvun lopulla, jolloin kannanarvioksi esitettiin 5 000 paria. Tämän jälkeen pesimäkanta on elpynyt hitaasti läpi 1990- ja 2000-luvun. Nykyinen kannanarvio on noin 8 500–9 000 paria, ja laji on tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa todettu elinvoimaiseksi.

Peltopyyn levinneisyys on muuttunut jonkin verran atlasten välillä. Pohjois-Savon ja –Karjalan esiintymä katosi 1. ja 2. atlaksen välillä. Kolmannen atlaksen tulokset osoittavat, että Keski-Suomen kanta on kadonnut käytännössä kokonaan lukuun ottamatta Etelä-Savon kolmea varmistetun pesinnän ruutua, jotka koskenevat istutuspopulaatioita. Laji on myös lähes kokonaan kadonnut Läntiseltä Uudeltamaalta. Sen sijaan Pohjanmaalla Varsinais-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla esiintymisalue on tihentynyt huomattavasti. Voimakkainta runsastuminen on ollut Pohjanmaalla. Tämä tukee myös käsitystä viimeaikaisesta kannankasvusta.

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu