« »

Pähkinänakkeli (Sitta europaea)

SV: Nötväcka, EN: Nuthatch

kuva tästä lajista

Pähkinänakkeli on laajalle levittäytynyt euraasialainen laji, jota lisäksi tavataan paikoittain myös Afrikan puolella Välimeren rantavaltioissa. Pähkinänakkelin alalajia europaea tavataan Fennoskandian lounaisosissa, Baltian maissa ja tätä nykyä mitä ilmeisimmin myös Karjalan kannaksella, alalajia caesia taasen etelämpänä Manner-Euroopassa ja Isossa-Britanniassa. Itäinen, aasialainen alalaji asiatica esiintyy Venäjällä pitkälle Siperiaan, ja tämän alalajin lintuja vaeltaa ajoittain syksyisin Suomeen. Myös eteläisemmän europaea alalajin yksilöitä vaeltaa syksyisin Suomeen. Osa syksyisin maahamme saapuvista linnuista jää seuraavana kesänä pesimään, mutta vuotuiset parimäärät tunnetaan lajin harvalukuisuuden takia huonosti. Pähkinänakkelit pesivät lehtimetsissä ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, iäkkäissä puistomaissa metsissä, puutarhoissa ja puistoissa.

Maahamme syksyin saapuvien pähkinänakkeleiden määrät vaihtelevat suuresti vuosittain. 1970- ja 1980-lukujen parhaina massavaellussyksyinä määrät laskettiin tuhansissa, mutta joinain syksyinä maassamme havaitaan vain muutamia yksilöitä. 1990-luvulla arvioitiin, että suurten itäisten syysvaellusten jälkeisinä vuosina maassamme pesi noin 10–20 paria pähkinänakkeleita. Syksyn 1995 asiatica-alalajin massavaelluksen (tuhansia yksilöitä) jäljiltä pesimäkanta jäi kuitenkin toivottua huomattavasti pienemmäksi. Ensimmäiseen atlakseen 1974–79 saatiin yhytettyä varma pesintä neljältä atlasruudulta, ja todennäköinen tai mahdollinen yhdeltätoista ruudulta. Toiseen atlakseen 1986–89 ei löytynyt yhtään varmaa pesintää, ja lisäksi todettiin vain seitsemän todennäköistä tai mahdollista. Tässä uusimmassa atlaksessa pesintä varmistettiin viidellä ruudulla ja todennäköinen tai mahdollinen noin 30 ruudulla. Siitä, kuinka moni atlakseen ilmoitetuista nakkeleista koskee mitäkin alalajia, ei ole valitettavasti tarkkaa tietoa. Alustavat selvitykset viittaavat siihen, että pesivistä linnusta huomattava osa on nimialalajia. Kannanarviota on turha lähteä veikkailemaan, ja pesivien parien määrä on hyvin oletettavasti sidoksissa maamme lähialueilta tulevien lintujen (Venäjän Karjalan) pesimäkantojen kokoon ja vaihteluun. Valtaosa tuoreimmista atlaksen varmoista ja todennäköisistä pesinnöistä on itärajan tuntumasta, mikä sopii hyvin yhteen lajin leviämisreitin kanssa.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma50,1 %
Todennäköinen150,4 %
Mahdollinen140,4 %
Yhteensä340,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta