« »

Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes)

SV: Nötkråka, EN: Nutcracker

kuva tästä lajista

Pähkinähakin alalaji caryocatactes pesii Euroopan vuoristoalueilla sekä Pohjoismaiden eteläosissa. Suomessa sitä esiintyy Lounais- ja Etelä-Suomessa pääosin tammivyöhykkeellä, kuusivaltaisissa metsissä. Paksunokkainen caryocatactes suosii pähkinöitä, ja niinpä sen varmimmin löytää pesivänä pähkinälehtojen läheisyydestä. Pähkinähakin itäinen alalaji, ohutnokkaisempi macrorhynchos asuttaa laajoja alueita Aasiaa ja se on erikoistunut sembramännyn siementen syöntiin. Itäisen alalajin hakit vaeltavat huonojen siemensyksyjen aikaan Länsi-Eurooppaan, ja vaellusten jäljiltä on Suomeen muodostunut myös pieni tämän alalajin kanta.

Pähkinähakki on pesimäaikaan hiljainen kähmy, joka pesii jo aikaisin keväällä/kevättalvella, mikä vaikeuttaa kannan ja kannanmuutosten arviointia. Pesimäkannan muutoksista 1900-luvulla tiedetään hyvin vähän, ja levinneisyysalueestakin saatiin kunnolla selkoa vasta ensimmäisen lintuatlaksen aikaan vuosina 1974–79. Paksunokkaisen nimialalajin tiedetään pesineen maan lounaisosien tammivyöhykkeellä ainakin jo 1850-luvulla, mutta Uudeltamaalta laji löydettiin vasta 1950-luvulla. Lounais-Suomen ulkopuoliset pesimähavainnot alkoivat yleistyä 1970-luvulla, vuosikymmenelle sattuneiden itäisen alalajin vaellussyksyjen (esim. 1968, 1977) jälkeen. Vuoden 1985 syksyllä todistettiin suurvaellusta, jonka jälkeen atlakseen 1986–89 saatiin useammallekin Lounais- ja Etelä-Suomen ulkopuoliselle atlasruudulle varma pesimähavainto. Nimialalajin kannan tiedetään vahvistuneen noin 1960-luvulta ainakin 1990-luvun loppupuolelle, ja laji levittäytyi aiempaa laajemmalle alueelle mm. Ahvenanmaalla. Alalajit mitä ilmeisimmin myös risteytyvät, sillä mm. Hangon lintuasemalla on vuosien saatossa rengastettu välimuotoisia lintuja. 1950-luvulla maamme pähkinähakkikannaksi arvioitiin n. 500 paria, mikä luultavimmin on ollut puutteellisen tietämyksen siivittämä aliarvio. 1990-luvun loppupuolella pesimäkannan arvioitiin vaihtelevan 1 500 ja 2 300 parin välillä. Nykyinen kannan koko lienee vähintään n. 2 400 paria, mutta tiheyksien arviointi linjalaskentojen perusteella on hankalaa lajin piilottelevan käytöksen takia.

Uusimmassa atlaksessa pähkinähakki löydettiin noin 330 atlasruudulta. Kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa esiintymisruutujen määrä oli noin 170. Havainnot keskittyvät yhä lounaiseen ja eteläisen Suomeen, mutta länsirannikolta Perämeren pohjukkaa myöten on aiempaa enemmän havaintoja, ja pohjoisimmat pesinnät varmistettiin Lapista. Perustuen mm. pähkinäpensaan levinneisyyteen maassamme, koskenevat noin linjan Pori-Mikkeli pohjoispuoliset pesimäaikaiset havainnot pitkälti itäisen macrorhynchos alalajin lintuja. Itäisiä lintuja on voinut pesiä vaellusten jäljiltä myös paksunokkaisen alalajin perinteisillä alueilla maan eteläosissa, mutta alalajien lukusuhteet tunnetaan puutteellisesti.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma842,2 %
Todennäköinen952,5 %
Mahdollinen1534 %
Yhteensä3328,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta