« »

Naakka (Corvus monedula)

SV: Kaja, EN: Jackdaw

kuva tästä lajista

Naakan levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa, laajalti läntistä ja keskistä Aasiaa sekä pienen osan Pohjois-Afrikkaa. Suomessa naakka on perinteisesti ollut maan lounais- ja eteläosien laji, mutta viime vuosikymmenten aikana levinneisyys on voimakkaasti laajentunut maan keskiosiin ja pohjoisemmaksi. Naakka viihtyy ihmisen läheisyydessä. Sen tyypillistä pesimäympäristöä ovat kaupungit, kirkonkylät ja maatalousympäristö. Pesän naakka tekee tyypillisesti piippuun tai tuuletuskanavaan, toisinaan myös muunlaisiin rakennusten koloihin. Pesäpaikan suhteen naakka on kekseliäs, mm. voimalinjapylväiden ontot poikkirakenteet ovat paikoin suosiossa.  Naakka pesii myös luonnonkoloihin, kuten vanhoihin lehtipuihin puistoissa tai peltojen laitamilla. Myös pönttö kelpaa pesäpaikaksi. Naakat pesivät tyypillisesti yhdyskunnissa, joissa voi olla kymmeniä pareja.

1900-luvun puolivälissä naakan levinneisyys painottui maan lounaisosiin, ja pesimäkannan kooksi arvioitiin noin 17 000 paria. Sen jälkeen kanta alkoi hitaasti kasvaa, ja samalla levinneisyys laajeni, erityisesti länsirannikkoa myöten aina Oulun korkeudelle. Linjalaskentojen perusteella 1970-luvun puolivälin kannanarvio oli noin 30 000 paria, ja 1990-loppupuolella noin 50 000 paria. Runsastuminen on jatkunut, ja kiihtynyt, mikä ilmenee sekä koko maan yhdistetystä piste- ja linjalaskenta-aineistosta 1984–2010 että eteläsuomalaisten peltolintujen kartoituslaskenta-aineistosta 2000-luvulta. Nykyinen parimäärä on jo noin 110 000. Runsastumisen syyt ovat hämärän peitossa. Ravinnonsaanti esimerkiksi kaatopaikkojen muodossa on todennäköisesti parantunut, ja myös talvikuolleisuus on voinut pienentyä ilmastonmuutoksen ja talviruokinnan ansiosta. Näistä ei ole kuitenkaan tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Naakka on hyvin sopeutuva laji, joka pystyy löytämään ravintoa ja pesäpaikkoja monenlaisista ympäristöistä.

Uusin atlaskartoitus paljastaa naakan esiintymisalueen voimakkaan laajenemisen sitten edellisen atlaksen. 2000-luvulla noin 42 % atlasruuduista oli naakan asuttamia, kun kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa vastaava luku oli noin 25 %. Selvimmin levinneisyys on laajentunut maan keskiosiin, jonkin verran myös pohjoiseen, sillä Lapista naakka löytyi nyt usealta ruudulta.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma110028,5 %
Todennäköinen2255,8 %
Mahdollinen3138,1 %
Yhteensä163842,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta