« »

Mustarastas (Turdus merula)

SV: Koltrast, EN: Blackbird

kuva tästä lajista

Mustarastaan levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa, Pohjois-Afrikan rannikkoa ja Kaukoitää. Lisäksi mustarastaita on istutettu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Suomessa mustarastaan levinneisyys painottui 1900-luvun alkupuoliskolla vain maamme eteläisimpiin osiin, mutta sen jälkeen laji on voimakkaasti levittäytynyt kohti pohjoista. Mustarastaan pesimäympäristöä ovat erilaiset rehevät metsiköt, mm. seka- ja lehtimetsät, joissa esiintyy myös jonkin verran kuusta. Lisäksi laji viihtyy hyvin myös ihmisen läheisyydessä, esimerkiksi pihapiireissä ja puistoissa. Nykyään mustarastasta tavataankin yhä enemmän Keski- ja Etelä-Euroopan tapaan kaupunki- ja taajamaympäristöissä.

Mustarastaan voimakas kannankasvu 1900-luvulla näkyi nopeana levittäytymisenä suurimpaan osaan Suomea. Maan lounaisnurkasta mustarastas levisi 1930-luvulla jo mm. Hämeeseen, ja 1960-luvulla esimerkiksi Pohjois-Karjalaan. 1970-luvun aikana se valloitti jo Lapin eteläisiä osia. 1950-luvulla pesimäkannan kooksi arvioitiin noin 17 000 paria, mutta 1970-luvulla jo 300 000 paria. Mustarastaat ovat osittaismuuttajia Suomessa, ja niinpä vuotuisiin pesimäkantoihin vaikuttaa suuresti talvien ankaruus, ja erittäin suuria vuosienvälisiä vaihteluja esiintyy. 1980-luvun lopulla ankarat talvet pudottivat populaatiokoon noin 130 000 pariin, mutta jo 1990-luvun lopulla kannan maksimikooksi arvioitiin jälleen 250 000 paria. 2000-luvulla mustarastaan runsastuminen jatkui, ja nykyään maassamme pesii arviolta 400 000–600 000 paria. Mustarastaan runsastumisen syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta ainakin talviruokinnan yleistyminen ja talvien leudontuminen ovat suosineet mustarastaita.

Uuden atlaksen levinneisyyskartan vertailu kahden edellisen atlaksen yhdistettyyn karttaan osoittaa yhtenäisen levinneisyysalueen ulottuvat selvästi pohjoisemmaksi kuin muutama vuosikymmen sitten. Nyt Oulun eteläpuolinen Suomi on yhtenäisen levinneisyyden aluetta, kun vielä edellisen atlaksen aikaan levinneisyys muuttui aukkoisemmaksi noin Vaasa-Joensuu -akselin pohjoispuolella. Esiintymisruutujen määrä on kasvanut noin 2 000 ruudusta noin 2 600 ruutuun, ja pohjoisin varmistettu pesintä on Sodankylän korkeudelta.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma163442,3 %
Todennäköinen62616,2 %
Mahdollinen3328,6 %
Yhteensä259267,1 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta