« »

Mustalintu (Melanitta nigra)

SV: Sjöorre, EN: Common Scoter

kuva tästä lajista

Mustalintu on pohjoisen havumetsävyöhykkeen laji, jonka esiintyminen Suomessa painottuu Oulun pohjoispuoliselle alueelle. Etelämpänä sitä tavataan pesivänä vain hyvin poikkeuksellisesti. Se suosii karuja, kirkasvetisiä vesistöjä, usein vähän retkeillyillä erämaa-alueilla.

Mustalinnun pesimäkanta taantui 1900-luvun alusta 1970-luvulle asti, ja tärkeimmäksi syyksi on mainittu voimakas metsästyspaine, joka verotti hyvin paljon myös poikueita. Talvehtimisalueilla lajia ovat metsästyksen lisäksi verottaneet ainakin öljytuhot. Mustalinnun pesimäkannan kooksi arvioitiin 1990-luvun lopulla n. 1 500 paria, todeten että arvio on vain suuntaa-antava lajin kartoituksen vaikeuden takia (syrjäiset pesimäpaikat erämaissa). Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusluokituksessa (v. 2010) mustalintu todettiin elinvoimaiseksi (v. 2000 arvioinnissa se luokiteltiin silmälläpidettäväksi).

Uusimassa atlaksessa lajin varmojen pesintöjen ruutumäärä (n. 40) on samaa luokkaa kuin yhdistetyssä edellisten atlasten aineistossa (n. 50), mutta mahdollisten ja todennäköisten pesintöjen ruutumäärä on kasvanut. Eteläisimmät satunnaispesinnät ovat Satakunnan rannikolta, mutta muuten levinneisyysalue keskittyy totuttuun tapaan Pohjois-Suomeen.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma371 %
Todennäköinen681,8 %
Mahdollinen2255,8 %
Yhteensä3308,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta