« »

Merilokki (Larus marinus)

SV: Havstrut, EN: Great Black-backed Gull

kuva tästä lajista

Merilokkia tavataan nimensä mukaisesti pesivänä meren rannikoilla Pohjois-Euroopasta Pohjois-Amerikan itärannikolle asti. Suomessakin kanta on keskittynyt pesimään merialueelle, joskin yksittäisiä sisämaapesintöjäkin tunnetaan mm. Lapin suurten järvien alueelta, Hämeestä sekä Saimaalta. Merilokki pesii tyypillisesti yksittäispareina, mutta se voi tiheimmän kannan alueilla muodostaa pieniä yhdyskuntia.

Harmaalokin tapaan maassamme pesivien merilokkien määrät olivat alamaissa vielä 1900-luvun puolivälissä, jonka jälkeen alkoi nopea kannankasvun aika. Pohjanlahden kannan on arvioitu kasvaneen noin 1,5-kertaisesti viimeisen 20 vuoden aikana, kun taas Suomenlahden ja Lounaissaariston kannat ovat harventuneet viime aikoina kaatopaikoilla tapahtuneen kannanrajoitustoimien takia. Koko maan pesivien parien määrän arvioidaan olevan n. 2500.

Ensimmäisessä atlaksessa 1970-luvulla varmistettiin pesintöjä 184 ruudussa. 1980-luvulla vastaavia ruutuja oli 259 ja 2000-luvulla peräti 350. Yhdistettyihin 1970- ja 80-lukujen atlastietoihin nähden kannan tihentyminen on tapahtunut etenkin Ahvenanmaalla sekä Perämerellä. Pohjois-Suomessa on tapahtunut myös mielenkiintoisia muutoksia. Edellisiin atlaksiin verrattuna laji on alkanut pesiä Lokan ja Porttipahdan tekoaltailla ja saamassa mahdollisesti jalansijaa Koillismaalla. Tästä runsastumisesta huolimatta lajin pesintää ei varmistettu ollenkaan Inarinjärven alueelta, josta oli useita pesimähavaintoja niin 1970- kuin 80-luvun atlaksista. Löytyisikö selitys Inarinjärven muutoksiin Pohjois-Norjan merilokkitilanteesta? Laji on selkeästi runsastunut sisämaassa myös Vajaveden ympäristössä.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma3519,1 %
Todennäköinen932,4 %
Mahdollinen932,4 %
Yhteensä53713,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta