« »

Merikotka (Haliaeetus albicilla)

SV: Havsörn, EN: White-tailed Eagle

kuva tästä lajista

Merikotkan levinneisyysalue kattaa Grönlannin, Islannin, Pohjois-, Keski- ja Kaakkois-Euroopan sekä Pohjois- ja Keski-Aasian. Levinneisyys ulottuu Japaniin saakka. Euroopan pesimäkannan kooksi arvioitiin 2000-luvun alussa 5 000–6 600 paria. Suomen pesimäkanta on noin 350 paria. Vuoden 2010 kansallisessa uhanalaistarkastelussa merikotka arvioitiin vaarantuneeksi. Merikotkien uhanalaisuuden syyt ovat kovin perinteisiä: ensin vainottiin ja sitten tulivat ympäristömyrkyt. Kun Maailman Luonnon Säätiön Suomen merikotkatyöryhmä perustettiin 1970-luvun alussa, varttui koko maassa vain muutama poikanen. Tehokkaiden suojelutoimien, mm. merikotkien talviruokinnan ja tekopesien rakentamisen avulla kanta saatiin vähitellen kasvuun. 2000-luvulla on muutamana vuonna rengastettu jo vähintään 200 poikasta. Tällä hetkellä merikotkien tulevaisuus näyttää valoisalta. Kotkien ja ihmisten yhteiselokin näyttää sujuvan enimmäkseen sopuisasti.

Ensimmäisessä atlaskartoituksessa 1970-luvulla merikotkan pesintä varmistettiin 15 ruudun alueella. Toisessa, 1980-luvun lopulla tehdyssä atlaksessa varmojen pesimäruutujen määrä oli kohonnut 50:een. Kolmannessa atlaksessa varma pesintä todettiin jo 271 ruudun alueella. Vain parin viime vuosikymmenen aikana merikotka on levittäytynyt miltei koko rannikkoalueellemme. Lisäksi Kuusamon seudulle on syntynyt uusi asuinalue. Merikotka on levittäytynyt myös syvälle Etelä- ja Keski-Suomen sisämaahan, mistä osoituksena varmistetut pesinnät Hämeestä ja Pohjois-Karjalasta sekä muut pesintään viittaavat havainnot eri puolilta maata. On todella mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle sisämaahan merikotkat ovat levittäytyneet 2010-luvun lopulla!

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma2727 %
Todennäköinen1062,7 %
Mahdollinen3027,8 %
Yhteensä68017,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossa