« »

Maakotka (Aquila chrysaetos)

SV: Kungsörn, EN: Golden Eagle

kuva tästä lajista

Maakotkan levinneisyys kattaa koko pohjoisen pallonpuoliskon arktiset alueet. Maakotkasta erotetaan tavallisesti viisi alalajia, joista Suomessa pesii nimialalaji chrysaetos. Sen levinneisyys ulottuu idässä Jeniseille saakka. BirdLifen kyselyn mukaan Euroopassa pesi 2000-luvun alussa 8 400–11 000 paria. Suomen pesimäkannaksi on vuonna 2010 arvioitu 300–400 paria. Uhanalaisarvioinnissa se todettiin edelleen vaarantuneeksi.

Maakotkalla on kyseenalainen kunnia kuulua Suomen vainotuimpien petolintujen joukkoon yhdessä merikotkan, kanahaukan ja huuhkajan kanssa. Kotkia on vainottu, koska ne syövät poronvasoja ja koska niiden on epäilty verottavan riistakantoja. Vaikka vainon merkitys on vuosien saatossa pienentynyt, tulee kotkien ampumistapauksia edelleen vuosittain ilmi. Uutena uhkana on pesien läheisyydessä haudonta-aikaan tapahtuva häirintä, etenkin moottorikelkkailu. Kotkien etelään levittäytymisen suurin este lieneekin riittävän rauhallisten pesimäalueiden löytyminen ja toisaalta se, että kotkat eivät ole vielä sopeutuneet ihmisten läsnäoloon ja liikkumiseen.

Ensimmäisen atlaksen aikana maakotkan pesintä varmistettiin 137 ruudussa. Toisen atlaksen aikana ruutumäärä oli vain hieman suurempi (141). Kolmannessa atlaksessa varmoja pesimäruutuja löytyi selvästi enemmän, 353. Mahdollisten, todennäköisten ja varmojen pesimäruutujen yhteismäärä on kehittynyt samassa suhteessa (268–311–746). Kahden ensimmäisen ja kolmannen atlaksen välillä Pohjois-Suomen kanta näyttää hieman tihentyneen, mutta todellisuudessa kyse lienee tietämyksen kasvusta. Levittäytyminen lounaan suuntaan on kuitenkin todellista: Suupohjan lisäksi maakotkasta on tullut myös Varsinais-Suomen pesimälintu.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma3539,1 %
Todennäköinen1353,5 %
Mahdollinen2606,7 %
Yhteensä74819,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossa