« »

Luhtahuitti (Porzana porzana)

SV: Småfläckig sumphöna, EN: Spotted Crake

kuva tästä lajista

Luhtahuittia tavataan alueella, joka ulottuu Länsi-Euroopasta Keski-Aasiaan. Levinneisyysalue ei kuitenkaan ole aivan yhtenäinen. Luhtahuitin tyypillistä elinympäristöä ovat erilaiset kosteikot, kuten märät rantaluhdat, ruovikot ja osmankäämiköt. Se on viime vuosina taantunut Euroopassa ja syyksi on arveltu juuri lajille sopivien kosteikkojen vähenemistä. Euroopassa arvioidaan pesivän 120 000–260 000 paria, joista Suomen osuus on varsin vaatimaton 500–1 000 paria. Koska laji on taantunut voimakkaasti myös Suomessa, muutettiin sen uhanalaisuusluokitus vuonna 2010 elinvoimaisesta silmälläpidettävään.

Luhtahuitin levinneisyys ulottuu länsirannikolla Perämeren pohjukkaan saakka, mutta itärajan pinnassa vain noin Joensuun korkeudelle asti. Yksittäisiä havaintoja on saatu jopa Pohjois-Lapista. Kahden ensimmäisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa luhtahuitista tehtiin pesintään viittaavia (vähintään mahdollinen pesintä) havaintoja 635 ruudussa, mutta kolmannessa atlaksessa näiden määrä laski 586:een. Luhtahuitin pesä tai poikue on vaikea löytää, minkä vuoksi kolmannessa atlaksessa tuli tietoon vain kahdeksan varmaa pesimäruutua. Luhtahuitin levinneisyysalue Suomessa on pysynyt atlaskartoitusten välillä suhteellisen vakaana, kahden ensimmäisen ja kolmannen atlaksen välillä aukkoisuus lienee muutoskartan perusteella kasvanut.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma80,2 %
Todennäköinen3819,9 %
Mahdollinen1985,1 %
Yhteensä58715,2 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta