« »

Liejukana (Gallinula chloropus)

SV: Rörhöna, EN: Moorhen

kuva tästä lajista

Liejukanaa tavataan kaikkialla muualla paitsi Australiassa ja Etelämantereella. Se on yleinen kaikenlaisilla kosteikoilla ja on sopeutunut hyvin asustelemaan ihmisen muokkaamissa kosteissa ympäristöissä kuten puistoissa, puutarhoissa ja jätevedenpuhdistamoiden läheisyydessä. Suomen linnustossa liejukana on verrattain uusi tuttavuus, sillä ensimmäiset pesinnät tulivat tietoon vasta 1800-luvun lopulla. Tämän jälkeen se hiljalleen yleistyi, mutta taantui 1980-luvulla. Nykyään Suomessa pesii 50–200 paria, mutta pesimäkannan koko voi vaihdella huomattavasti vuosien välillä. Uhanalaistarkastelussa vuonna 2010 liejukana luokiteltiin vaarantuneeksi.

Kahden ensimmäisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa liejukanasta tehtiin pesintään viittaavia havaintoja (vähintään mahdollinen pesintä) 138 ruudussa. Kolmannessa atlaksessa päädyttiin melkein samaan tulokseen, sillä potentiaalisia pesimäruutuja havaittiin 134. Liejukanan levinneisyydessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia kahden ensimmäisen ja kolmannen lintuatlaksen välillä. Muutoskartalla näkyy sekä sini- että punasävyisiä ruutuja, mutta jälkimmäisiä lienee kuitenkin hieman enemmän, mikä tarkoittaa että lajin katoaminen ruuduilta (tai PV-indeksin lasku) on ollut yleisempää kuin sen ilmaantuminen uusille ruuduille (tai PV-indeksin nousu). Laji vaikuttaa kuitenkin olevan toipumassa 1980-luvun ilmeisesti kylmien talvien aiheuttamasta kannannotkahduksesta.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma360,9 %
Todennäköinen511,3 %
Mahdollinen501,3 %
Yhteensä1373,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta