Lehtokurpan levinneisyys kattaa koko subarktisen Euraasian, mutta puuttomilla alueilla sitä ei pääsääntöisesti tavata. Lehtokurppa on yleinen pesimälintu Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta sen esiintymisen pohjoisraja alkaa tulla vastaan jo Perämeren pohjukan ja Kainuun korkeudella. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 160 000 paria. Pesimäkanta on linjalaskentojen perusteella lähes kaksikertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa lehtokurppa arvioitiin elinvoimaiseksi.

Ensimmäisessä lintuatlaksessa lehtokurpasta tehtiin pesintään viittaavia havaintoja (mahdollinen, todennäköinen tai varma pesintä) 1 728 ruudussa. Toisessa atlaksessa tällaisten ruutujen määrä oli 1 820, mutta kolmannessa peräti 2 618. Lehtokurppa on levittäytynyt koilliseen ja pohjoiseen. Levittäytyminen alkoi jo kahden ensimmäisen atlaksen välillä, mutta selvintä se on ollut toisen ja kolmannen atlaksen välillä. Levinneisyyden laajeneminen tukee käsitystä kannankasvusta.

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu