« »

Lehtokerttu (Sylvia borin)

SV: Trädgårdssångare, EN: Garden Warbler

kuva tästä lajista

Lehtokertun levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa sekä Keski- ja Länsi-Aasiaa. Suomessa lehtokerttu on yleinen ja runsaslukuinen laji, jonka yhtenäinen levinneisyys ulottuu pohjoisessa Lapin eteläosiin. Lehtokertun elinympäristöä ovat aukkoiset ja valoisat lehtimetsät ja lehtipuuvaltaiset sekametsät sekä myös puistot, puutarhat ja pihat, lehtipuutaimikot ja pellonreunametsiköt. Reviirillä tulee olla pesäpaikaksi runsasta aluskasvillisuutta, esimerkiksi pensaikkoa.

Muiden kerttujen tapaan lehtokerttujenkin parimäärissä on linjalaskenta-aineistossa havaittu huomattavia vuosienvälisiä vaihteluja. Pitkänmatkanmuuttajana lehtokerttu on myös altis trooppisen Afrikan olosuhteiden muutoksille talvehtimisen aikaan. Maassamme pesivien lehtokerttujen määrä mitä ilmeisimmin taantui noin kolmanneksen 1940-luvulta 1950-luvulle, mutta palasi ennalleen 1970-luvulle tultaessa. 1970-luvulta 1980-luvulle kanta pysyi vakaana eivätkä piste- ja linjalaskennat jaksolta 1975–2010 paljasta merkittävää taantumista tai runsastumista. 1940- ja 1950-luvuilla lehtokertun kannanarvio oli n. 770 000 paria, 1970-luvun puolivälissä 900 000 paria ja 1980-luvun lopulla välillä 800 000–1,2 miljoonaa paria. Nykyinen kannanarvio on 700 000–1,0 miljoonaa paria.

Lehtokertun levinneisyysalue ei ole merkittävästi muuttunut atlasten välillä. Laji havaittiin noin 2 700 atlasruudussa eli noin 70 % maamme kaikista ruuduista.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma93624,2 %
Todennäköinen148138,3 %
Mahdollinen3418,8 %
Yhteensä275871,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta