« »

Lapinuunilintu (Phylloscopus borealis)

SV: Nordsångare, EN: Arctic Warbler

kuva tästä lajista

Lapinuunilintu on siperialainen havumetsävyöhykkeen laji, jonka levinneisyys lännessä työntyy Fennoskandian pohjoisosiin. Lisäksi sitä tavataan pesivänä paikoin Alaskassa. Suomessa lapinuunilintu on pääasiassa pohjois- ja itäosien harvalukuinen pesimälaji, joka Lapissa suosii tuntureiden koivikkorinteitä sekä joen- ja puronvarsien koivikoita. Etelämpänä (mm. Kainuu, Pohjois-Karjala) sitä tavataan tyypillisesti vaarojen rinteiden koivu–kuusi -sekametsissä. Lapinuunilinnun voi löytää myös lähes puhtaista havumetsistä, joissa se usein esiintyykin päälevinneisyysalueellaan Venäjällä.

Lapinuunilinnut saapuvat pesimäpaikoilleen meikäläisistä muuttolinnuista myöhäisimpien joukossa, tyypillisesti vasta kesäkuun puolivälin tienoilla ja sen jälkeen. Myöhäisenä saapujana ne voivat jäädä linjalaskentojen ulkopuolelle, ja toisaalta taas Etelä- ja Keski-Suomessa saatetaan muuttomatkalla olevia laulavia koiraita atlaskartoituksissa tulkita reviireilleen asettuneiksi pesiviksi linnuiksi. Pesimätiheydet ovat pesimäalueilla Pohjois- ja Itä-Suomen alhaisia ja alueella on vähän retkeilyä, minkä takia useat pesivät parit jäänevät löytymättä mm. atlaskartoituksissa.

Pesimäkannan koko ja kannanmuutokset tunnetaan maassamme heikosti. Vähäisten havaintomäärien tiedetään kasvaneen 1960-luvulla, minkä epäillään osittain selittyvän lintuharrastuksen lisääntymisellä ja määritystaidon kohentumisella. Pesimäkannan koon arviointi on hankalaa, sillä harvalukuisena lajina lapinuunilintu osuu harvoin linjalaskentoihin. 1980-luvun lopulla arvioitiin suuntaa-antavasti faunistisen aineiston perusteella kannan vuotuiseksi kooksi noin 3 000 paria. Tässä suuruusluokassa saatetaan ehkä olla nykyäänkin. Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa v. 2010 lapinuunilintu on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi, eli sellaiseksi jolla on vaara lähitulevaisuudessa muuttua uhanalaiseksi.

Lapinuunilinnun harvaan asuttama levinneisyysalue painottuu maan itäosiin sijoittuen Pohjois-Karjalasta Kainuun halki aina Pohjois-Lappiin. Ensimmäisessä atlaksessa 1970-luvulla lapinuunilinnusta ilmoitettiin pesintään viittaavia havaintoja noin 90 atlasruudulta (joista neljällä varma pesintä) ja 1980-luvun atlaksessa noin 120 atlasruudulta (joista seitsemällä varma pesintä). Tässä uusimmassa atlaksessa havaintoruutujen määrä on noin sata, ja pesintä varmistettiin vain kahdella ruudulla. Havainnointitehon kasvusta huolimatta ruutumäärä ei kasvanut, ja varmistettujen pesintöjen määrä jopa pieneni edellisistä atlaksista. Ruudut ovat tuoreimmassa atlaksessa myös keskittyneet yhä tiukemmin itärajan tuntimaan, mikä voisi myös kertoa kannan taantumisesta.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma20,1 %
Todennäköinen260,7 %
Mahdollinen691,8 %
Yhteensä972,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta