« »

Lapasotka (Aythya marila)

SV: Bergand, EN: Scaup

kuva tästä lajista

Lapasotka on maassamme erittäin harvalukuinen pesimälaji, jota tavataan ranikkoseuduilla sekä Lapin pohjoisosissa. Merellä lapasotka suosii avoimempaa ja karumpaa saaristoa kuin tukkasotka.

Lapasotkakanta kasvoi 1940-60 -luvulla verrattuna vuosisadan alkuun, mutta jyrkkä taantuma alkoi 1970-luvulla. Taantuman syiksi on epäilty ainakin metsästystä (eritoten talvehtimisalueilla) ja öljytuhoja/ympäristömyrkkyjä. Suomessa lapasotka rauhoitettiin metsästykseltä v. 1993, mutta on todennäköistä, että lapasotkia yhä ammutaan epähuomiossa, koska laji on hyvin samannäköinen kuin tukkasotka. Vuoden 2000 uhanalaisuusluokituksessa lapasotka luokiteltiin uhanalaiseksi luokkaan "Vaarantunut", mutta uudessa luokituksessa (v. 2010) laji nostettiin yhtä luokkaa uhanalaisemmaksi luokkaan "Erittäin uhanalainen". Uusi luokitus perustuu siihen, että kannan hupeneminen on jatkunut ja kiihtynyt. 1990-lopulla maamme lapasotkakannaksi arvioitiin n. 900  paria. Nykykannaksi on arvioitu 400-600 paria.

Atlaksessa lajin taantuma näkyy selvästi: nyt varmojen pesintöjen ruutumäärä on n. 40, kun yhdistetyssä 1970- ja 1980-lukujen aineistossa se on n. 90. Myös todennäköisten ja mahdollisten pesintöjen ruutumäärä on laskenut. Länsirannikon aiemmin yhtenäinen kanta on muuttunut hyvin harvaksi.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma451,2 %
Todennäköinen250,6 %
Mahdollinen701,8 %
Yhteensä1403,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta