« »

Kurki (Grus grus)

SV: Trana, EN: Crane

kuva tästä lajista

Kurjen levinneisyysalue kattaa Euroopan ja Länsi-Aasian pohjoisosat. Kurkitutkija Arto Miikkulainen arvioi Suomen kurkikannaksi 2000-luvun alussa vähintään 19 000 paria. Luonnontieteellisen keskusmuseon seuranta-aineistojen mukaan kurkikanta on ollut koko viime vuosikymmenen voimakkaassa kasvussa. Niinpä vuosia 2006–2009 koskeva kannanarvio oli jo 30 000–40 000 paria. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa Suomen kurkipopulaatio arvioitiin elinvoimaiseksi.

Suomalaiset kurjet talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Afrikassa. Keväällä ne palaavat huhtikuussa, varhaisimmat yksilöt jo maaliskuun lopulla. Syysmuutto käynnistyy elokuussa ja on kiivaimmillaan syys–lokakuussa. Suot ja rehevien lintujärvien rantaluhdat ovat kurjen perinteistä pesimäympäristöä. Kannan kasvaessa pesiä on alkanut löytyä monenlaisista pienistä kosteikoista, jopa hakkuuaukeilta.

Kurjen runsastuminen ja levittäytyminen uusille alueille näkyy hyvin atlaskartoilla. Kun ensimmäisen ja toisen atlaksen aikana kurjesta tehtiin pesintään viittaavia havaintoja 2 339 ruudulla, oli vastaava luku kolmannessa atlaksessa jo 3 061. Varmojen pesimäruutujen määrä kahdessa ensimmäisessä atlaksessa oli 917 ja kolmannessa 1 509, eli niiden määrä on kasvanut yli 60 %. Atlaskartoitusten mukaan kurjella menee hyvin — Oulun eteläpuolelta ei montaa kurjetonta ruutua löydy.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma152139,4 %
Todennäköinen87722,7 %
Mahdollinen66617,2 %
Yhteensä306479,3 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta