« »

Kultarinta (Hippolais icterina)

SV: Härmsångare, EN: Icterine Warbler

kuva tästä lajista

Kultarinnan levinneisyys kattaa osan Eurooppaa ja työntyy itään Venäjän Aasian puoleiseen osaan. Kultarinta on valoisien lehtimetsien ja lehtipuuvaltaisten metsien laji, ja sen levinneisyys maassamme keskittyy Etelä-Suomeen. Rehevät metsät, kuten rantalehdot, vanhat puistot ja puutarhat, ovat kultarinnan tyypillistä pesimäympäristöä.

Kultarinnan pesimäkannan mahdollisista muutoksista 1800- luvulla tai 1900-luvun alkupuolella ei tiedetä tarkasti, mutta lajin epäillään taantuneen 1920- ja 1930-luvuilla. Vuotuisiin yksilömääriin vaikuttaa suuresti kevään sääolot, erityisesti toukokuun loppupuolen ja kesäkuun alun lämpöaallot tuovat maahamme paljon kultarintoja. 1900-luvun toisella puoliskolla kultarinta runsastui, eritoten 1980-luvulle tultaessa, ja runsastumisen myötä sen levinneisyys laajeni kohti pohjoista. Kanta on tämän jälkeen taantunut 1980–90 -lukujen taitteessa, mutta 2000-luvulla kanta on ollut vakaa. 1950-luvulla kultarinnan pesimäkannan kooksi maassamme arvioitiin noin 19 000 paria, ja 1980-luvulla oltiin samalla tasolla: 15 000–20 000 paria. Nykyinen kannanarvio on 10 000–20 000 paria.

Kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa kultarinta esiintyi noin 900 atlasruudulla, kun tuoreimmassa atlaksessa luku on noin tuhat ruutua. Levinneisyysalue ei ole siis käytännössä muuttunut viimeisen parin vuosikymmen aikana. Yhtenäinen levinneisyysalue sijaitsee Joensuu–Pori -linjan eteläpuolella, mutta reviirejä löytyy harvakseltaan aina Oulun korkeudelle asti.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma1353,5 %
Todennäköinen57014,7 %
Mahdollinen3098 %
Yhteensä101426,2 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta