« »

Koskikara (Cinclus cinclus)

SV: Strömstare, EN: Dipper

kuva tästä lajista

Koskikaran levinneisyys kattaa laikuittaisesti Euroopan ja Keski-Aasian vuoristoalueita. Suomessa koskikara on harvalukuinen pesijä, jonka levinneisyys keskittyy Itä-Lappiin ja Kuusamoon, jossa lajia tavataan niin tunturissa kuin metsäalueilla. Maan eteläosissa koskikara pesii satunnaisemmin. Sen pesimäympäristöä ovat runsasravinteiset, puhdasvetiset purot ja joet, joiden varsilla täytyy olla pesäpaikaksi soveltuvia kallionjyrkänteitä, kivenmurikoita tms., joista sopivia koloja löytyy. Koskikara pesii usein myös sillan tai muiden virtaavien vesien varsilla oleviin rakenteisiin. Etelä-Suomessa suuri osa koskikaroista pesii niille siltoihin tai muihin vastaaviin paikkoihin kiinnitetyissä pöntöissä. Talvisin Suomessa talvehtii tuhansia koskikaroja, mutta niistä valtaosa on Norjassa ja Ruotsissa pesiviä lintuja.

Koskikaran pesimäkannan muutokset tunnetaan Suomessa huonosti. 1950-luvun parimääräarvio oli 400, mutta 1980-luvulla parimääräksi arvioitiin enää noin 180 paria. 1990-luvun lopulla kannanarvio nostettiin jälleen ylemmäksi, noin 300 pariin, ja samoissa lukemissa ollaan nykyäänkin.

Vertailtaessa uusimman atlaksen tuloksia kartoitustehokkuudeltaan vertailukelpoiseen kahden edellisen atlaksen yhdistettyyn aineistoon, havaitaan että koskikaran levinneisyysalue on maassamme pysynyt melko muuttumattomana. Varmojen pesintöjen ruutumääräkin on pysynyt samalla tasolla (80–90), mutta uusimmassa atlaksessa on aiempaa enemmän mahdollisia tai todennäköisiä pesintöjä eteläisen Suomen atlasruuduilta.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma842,2 %
Todennäköinen360,9 %
Mahdollinen912,4 %
Yhteensä2115,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta