« »

Kivitasku (Oenanthe oenanthe)

SV: Stenskvätta, EN: Wheatear

kuva tästä lajista

Kivitasku on levittäytynyt laajalle holarktisella alueella. Suomessa kivitasku esiintyy koko maassa saaristosta tunturiseuduille. Kivitasku on avomaiden lintu, joka on sopeutunut monenlaisiin kuiviin avoympäristöihin. Sille kelpaavat niin tunturien kivikkopaikat, pelto jossa on sopivia kivikasoja, meren avoluodot, teiden penkat, hakkuaukeat, rakennustyömaat, joutomaat jne. Pohjois-Suomessa lajin voi löytää pesivänä myös avoimista ja valoisista männiköistä.

Linjalaskenta-aineisto paljastaa kivitaskun pesimäkannan pysyneen ennallaan, tai korkeintaan taantuneen hivenen, 1940-luvulta 1950-luvulle. Tämän jälkeen laji alkoi runsastua, ja kannankasvua jatkui maan eteläpuoliskossa 1970-luvulle, pohjoispuoliskossa aina 1980-luvulle asti. Maan pohjoisosissa kivitaskun oletetaan hyötyneen pellonraivaustoimista, aurattujen hakkuualojen kasvusta, rakentamisen kasvusta ja metsäautoteiden määrän kasvusta. Etelä-Suomessa pohjoista populaatiota suurempi osa kivitaskuista pesii pelloilla, ja etelässä alkoikin syvä taantuma jo 1970-luvulla. Taantuma on yhdistetty viljelykäytäntöjä yksipuolistavan tehomaatalouden mukanaan tuomaan monimuotoisuuden heikkenemiseen. Laidunten ja kivikkoisten hakamaiden väheneminen karjan vähenemisen myötä on vähentänyt kivitaskun ruokailu- ja pesimäympäristöjä peltomaisemassa. Isojen työkoneiden tiellä olleet kivikasat ovat lähes tyystin kadonneet. Yhdistetty linja- ja pistelaskenta-aineisto jaksolta 1975–2010 paljastaa kivitaskun kannan taantuneen noin puoleen. Peltolintujen kartoituslaskenta-aineistossa vuosilta 2001–2008 Etelä-Suomesta kivitaskun kannassa ei näy tilastollisesti merkitsevää trendiä suuntaan tai toiseen. 1970- ja 1980-luvuilla maassamme arvioitiin pesivän noin 300 000 kivitaskuparia. Nykykannan kooksi on arvioitu 50 000–100 000 paria. Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa v. 2010 kivitasku määritellään vaarantuneeksi, kun se vielä aiemmassa arviossa v. 2000 oli silmälläpidettävä. Peltomaiseman muutosten lisäksi kivitaskumäärin ovat voineet vaikuttaa sääolosuhteet Afrikan talvehtimisalueilla.

Atlaskartat heijastavat selvästi kivitaskun pesimäkannan pienenemistä levinneisyysalueen supistumisena: esiintymisruutujen määrä uusimmassa atlaksessa on enää noin 2 500, kun se 1970- ja 1980-lukujen yhdistetyssä atlaksessa oli noin 3 500 (noin 90 % kaikista atlasruuduista). Pelkästään ensimmäisessä 1974–79 atlaksessa lajista saatiin pesintään viittaava havainto noin 2 900 ruudulla, vaikka ensimmäinen atlas oli tätä uusinta atlasta huomattavasti heikkolaatuisempi ruutujen kartoitustehokkuuden suhteen. Levinneisyysalue kattaa yhä koko Suomen, mutta on aiempaa huomattavasti aukkoisempi. Yhtenäisin kanta on rannikkoalueilla ja tuntureilla.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma136835,4 %
Todennäköinen67217,4 %
Mahdollinen45511,8 %
Yhteensä249564,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta