« »

Kirjokerttu (Sylvia nisoria)

SV: Höksångare, EN: Barred Warbler

kuva tästä lajista

Kirjokertun levinneisyys ulottuu Aasian keskiosista itäiseen Eurooppaan. Suomessa laji esiintyy levinneisyytensä luoteisreunoilla hyvin harvalukuisena Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla ja saaristossa. Kirjokerttu pesii kuivahkoissa, avoimissa tai puoliavoimissa ympäristöissä, joissa on tiheitä pensaikoita ja nuorta puustoa. Esimerkiksi viljelystä poistetut pensoittuvat pellot tai hakkuuaukeat kelpaavat hyvin. Lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla tyypillistä pesimämaastoa ovat katajikkoiset saaret ja laidunmaat. Usein kirjokerttuparit pesivät hyvin lähellä toisiaan, ja usein samassa ympäristössä asustaa pikkulepinkäinen.

Kirjokertun levinneisyysalue laajeni Euroopassa 1900-luvulla kaakosta kohti luodetta. Suomessa kirjokertun kannankehitys ennen 1940- ja 1950-lukuja on hämärän peitossa, mutta lajista on joitakin havaintoja jo 1800-luvulta. 1940- ja 1950-luvuilla kirjokerttujen pesinnät keskittyivät Saaristomeren saariin ja vähemmässä määrin Uudellemaalle (eritoten Hankoniemelle). Tuolloin pesimäkannaksi arvioitiin 100–200 paria. 1960- ja 1970-luvulla kirjokerttu levittäytyi voimakkaasti moneen paikkaan Uudellemaalle, myös maakunnan itäosiin. 1980-luvulla runsastuminen jatkui, mutta viimeisen parin vuosikymmenen aikana kanta on taantunut voimakkaasti. Laji on hävinnyt valtaosalta Uudenmaan perinteisiltä esiintymispaikoilta. Tarkkoja taantumisen syitä ei tunneta, mutta ne liittynevät olosuhdemuutoksiin talvehtimisalueilla Itä-Afrikassa sekä muuttomatkan varrella. 1980-luvun lopulla kirjokertun pesimäkanta arvioitiin peräti noin 2 500 parin suuruiseksi. Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa v. 2010 kirjokertun pesimäkannan todettiin vähentyneen noin 50 % viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja laji määriteltiinkin erittäin uhanalaiseksi (vuoden 2000 arvioinnissa laji oli vielä luokassa ”Elinvoimainen”). Nykyinen kannanarvio on 200–800 paria.

1970- ja 1980-luvun atlaksissa kirjokerttu löytyi yllättävän harvoilta ruuduilta (noin 120) ottaen huomioon huippuaikojen muutamissa tuhansissa pareissa laskettavat kannanarviot. Tämän takana voi olla se, että saaristoalueen vaikeasti tavoitettavista potentiaalisista pesimäsaarista kartoitettiin kunnolla vain osa. Uusimman atlaksen kartta heijastaa karulla tavalla kirjokertun viimeaikaista taantumaa: varma pesintä todettiin vain 18 atlasruudulla, joista vain neljä oli mantereella (alueilla joilla kartoitustehokkuus on erinomainen).  Todennäköinen tai mahdollinen pesintä saatiin noin 45 ruudulta. Tätä nykyä levinneisyys keskittyy Saaristomerelle. Kaikkein voimakkaimmin kirjokerttu on taantunut Suomenlahden rannikkoalueella.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma180,5 %
Todennäköinen330,9 %
Mahdollinen110,3 %
Yhteensä621,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta