« »

Kiljukotka (Aquila clanga)

SV: Större skrikörn, EN: Spotted Eagle

kuva tästä lajista

Maailmanlaajuisesti uhanalaisen kiljukotkan levinneisyys ulottuu Itä-Euroopasta Länsi-Aasiaan. Laji ei ole missään kuitenkaan runsas, ja laji kokonaiskannaksi on arvioitu alle 5000 paria, joista valtaosa pesii Venäjällä. Suomessa kiljukotka on vuosittain tavattava laji, mutta valtaosa havainnoista koskee pesimättömiä kiertelijöitä. Kiljukotkan uhanalaisuuden syitä ovat mm. pieni populaatiokoko, sopivien ruokailukosteikkojen häviäminen, laiton vaino sekä risteytyminen lähisukulaisen pikkukiljukotkan kanssa.

Suomessa laji on ollut ilmeisesti vielä sata vuotta sitten nykyistä runsaslukuisempi pesimälaji, vaikka lajista tunnetaan kautta aikain vain reilu 20 pesähavaintoa. Vuosina 1890–1910 löydettiin 13 pesää, ja vuoden 1919 jälkeen pesintä on varmistettu 1900-luvulla vain kahdesti: 1943 ja 1975. Laji ehdittiin jo tuomita Suomesta hävinneeksi vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa, mutta yllättäen vuonna 2005 yksi pari alkoi pesiä Pohjois-Pohjanmaalla. Kiljukotka on uuden uhanalaisuusluokituksen (v. 2010) perusteella Suomessa äärimmäisen uhanalainen.

Uusimmassa atlaksessa Pohjois-Pohjanmaan reviiri oli asutettuna koko atlaskauden, mutta pesintä varmistettiin vain vuonna 2006, jolloin pari tuotti lentoon kaksi poikasta. Havaintoruudun sijaintia on siirretty suojelusyistä 0 - 50 km.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma10 %
Todennäköinen00 %
Mahdollinen00 %
Yhteensä10 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossa