« »

Kaulushaikara (Botaurus stellaris)

SV: Rördrom, EN: Bittern

kuva tästä lajista

Suurten ruovikoiden asukki kaulushaikara pesii maassamme euraasialaisen levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Laji on melko uusi tulokas, ensimmäiset kaulushaikaran pesinnät todettiin Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Pesimäympäristön valinnassa kaulushaikara on vaatelias: vain suuret, korkeat ruovikot kelpaavat. Tästä johtuen kaulushaikaran löytää helpoiten suurilta lintuvesiltä, joissa parhailla paikoilla voi kumeaa soidinääntään puhallella useampikin koiras. Suomessa arvioidaan pesivän 1 000–1 500 kaulushaikaraparia, ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa laji luokiteltiin elinvoimaiseksi.

Atlaskartoituksen perusteella kaulushaikaran levinneisyysalue on ilahduttavasti laajentunut sitten 1980-luvun. Kaiken kaikkiaan noin 760 ruudulla saatiin pesintään viittaavia havaintoja, kun 1970- ja 80-lukujen yhdistetyssä aineistossa vastaava luku on vain n. 170. Pesintä varmistettiin 78 ruudulla, joista pohjoisin Oulusta. Talvien lämpeneminen ilmastonmuutoksen myötä saattaa olla vähentänyt kaulushaikaran talvikuolleisuutta Euroopan talvehtimisalueilla, ja se voi edesauttaa kannankasvua kotoisilla pesimäalueillamme.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma832,1 %
Todennäköinen55114,3 %
Mahdollinen1433,7 %
Yhteensä77720,1 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta